Vuodesta 2016 näyttää tulevan EU:lle vaikea. Viime aikojen vaaleissa eurokriittiset voimat ovat saaneet hallitusvaltaa kansallisella tasolla ja muissa maissa eurokriittisten gallup-suosio on nousussa. Kansanäänestyksissä ihmiset äänestävät EU:ta vastaan ja Britannia on lähellä lähtöä unionista. Miten tähän päädyttiin?
Iloinen 2000-luku
Vielä vuosituhannen alussa EU nautti ainakin poliittisen eliitin keskuudessa suurta suosiota. Pikku hiljaa etenevä integraatioprosessi hyväksyttiin, vaikka jotkin EU:n direktiivit herättivätkin kansalaisista ärtymystä. EU laajeni itään, kun entisen itäblokin maat liittyivät unioniin. Näytti siltä, että Eurooppa oli kohdannut historiansa lopun, EU:n.
Hyvän olon tunteen mahdollisti talouden nousukausi. Länsi-Euroopan maita eivät massiiviset tulonsiirrot EU:n kautta köyhään Itä-Eurooppaan haitanneet, kun elintaso kuitenkin oli nousussa. Itäeurooppalaiset olivat tietenkin iloisia EU:n kautta lahjoitetusta rahasta.
Euroalueen rakenteelliset ongelmatkaan ei keskusteltu, kun ne olivat vielä piilossa, eivätkä näkyneet pankkikriiseinä, massatyöttömyytenä ja järjettömänä tukipakettipolitiikkana.
Uskottavuuden romahdus - Eurokriisi
Jenkeistä alun perin 2007 alkanut finanssikriisi iski myös Eurooppaan 2008 täydellä voimalla. Ensin näytti siltä, että EU-maat selviäisivät kriisistä ilman suurempia kolhuja, mutta kun Kreikka paljasti vedätyksensä valtiovelan määrän kanssa, meni markkinoiden luottamus maahan.
Jotta ikuiseksi ja hajoamattomaksi tarkoitettu euroalueen yhtenäisyys ja federalistien unelma Euroopan liittovaltiosta olisi säilynyt, euromaat aloittivat tukipakettipolitiikan Kreikan eurojäsenyyden pelastamiseksi. Tukipaketti pelasti euroalueen yhtenäisyyden ja keski-eurooppalaiset pankit, mutta Kreikan talous koki totaalisen romahduksen ja kriisi levisi muihin euromaihin.
Euromaat joutuivatkin myöntämään erilaisia tukipaketteja Irlannille, Portugalille, Espanjalle ja Kyprokselle, sekä tietysti pari pakettia lisää Kreikalle. Tukipakettipolitiikka on toistaiseksi pitänyt euroalueen koossa, mutta aiheuttanut paljon närää. Pohjoiset euromaat ovat vihaisia, kun veronmaksajien rahoja on käytetty tukipaketteihin. Eteläisenmaat olivat taas vihaisia, kun pohjoisen maat vaativat niiltä kovaa talouskuria.
Euroalueen rakenteellisia ongelmia ei ole onnistuttu ratkaisemaan yhtään. Pahin lama on takana, mutta euroalueen reunamaissa, kuten Suomessa, talouskasvu on heikkoa, työttömyys korkealla ja velkaantuminen kasvussa.
Ei ihme, että ihmiset ovat alkaneet äänestää EU-kriittisempiä puolueita niin oikealta kuin vasemmalta.
Uskottavuuden romahdus - Turvapaikanhakijakriisi
Viime vuonna EU:n uskottavuutta alkoi nakertamaan toinen suuri kriisi, sillä erilaisten kansainvälisten sopimusten porsaanreiät ja monien EU maiden täysi piittaamattomuus sopimusten sisällöistä kiihdytti valtavan kansanvaelluksen Afrikasta ja lähi-idästä Euroopan maihin.
Turvapaikkaa hakevat henkilöt, pääosin nuoret miehet, täyttivät Länsi-Euroopan maiden vastaanottokeskukset ja vastaavat tilat. Itä-Eurooppaan maihin virta ei kulkenut, sillä niillä valtioilla ei ollut mitään halua vastaanottaa ihmisvirtaa Euroopan ulkopuolelta. Enintään jotkut toimivat kauttakulkumaina.
Aluksi tulijoita kohtaan haluttiin olla ymmärtäväisiä, mutta kun tulijoiden määrä ei pienentynyt ja hintalappu kasvoi, niin Länsi-Euroopan poliitikkojen oli pakko alkaa kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa.
Kun ääri-islamistit onnistuivat toteuttamaan kaksi karmaisevaa terrori-iskua Pariisissa, alettiin myös nähdä maahanmuuton turvallisuutta heikentävä ulottuvuus.
Turvapaikanhakijakriisin seurauksia onkin ollut Itä-Euroopan maiden kasvanut epäluulo monikultturismia ajavia EU-instituutioita kohtaan ja maahanmuuttokriittisten puolueiden suosion kasvu sekä eurokriittisyyden lisääntyminen ympäri Eurooppaa.
EU-eliitti ei ole oppinut mitään
Huolimatta siitä, että EU:n uskottavuus on romahtanut viimeisten vuosien aikana, ei EU:n eliitti Brysselissä ole osoittanut haluja muuttaa unionin suuntaan. Vaikka merkittävä jäsenmaa, Iso-Britannia, on ajautumassa eroon unionista, ei eliittiä kiinnosta vallan palauttaminen Brysselistä jäsenmaille tai integraatioprosessin hidastaminen. Aikaa näyttää, ajaako euroeliitin ylimielisyys EU:n hajoamispisteeseen.