Yhteiskunnallinen tilanne Euroopassa kulkee ainaista rataansa, joka koostuu kahdesta vaiheesta - sodasta ja rauhasta. Näistä sota on lyhyempi ajanjakso, jota seuraa pitkä rauhan aika, jolloin kasaantuvat ainekset uuteen, entistä tuhoisampaan sotaan. Euroopan sykli kulkee kohti aikoja, jotka laittavat eurooppalaisten yhteiskuntien säilymisen vaakalaudalle. Syy konflikteihin ei tule olemaan nationalismi tai oman kansan puolustaminen, vaan maahanmuuttoaallot, Venäjä sekä monikulttuurisuudesta unelmointi ja valtioiden turvallisuuskoneistojen alasajo.
Euroopan kansallisvaltiot, Suomi mukaanlukien, ovat massiivisen muutoksen pyörteessä. Media, poliitikot ja koululaitos mädättävät sisältä päin yhteiskuntaamme. Tämä saattaa sen haavoittuvaiseksi kahdelle uhalle: ulkoisille, sotilaallisesti aggressiivisille valtioille ja sellaisille valloitushaluisille kansoille, jotka arvostavat voimaa ja kunniaa enemmän, kuin eurooppalaiset. Euroopassa tulee olemaan lähivuosikymmeninä sisällissotia, joissa kantaväestön ja ulkomaalaisväestön välinen kamppailu leimahtaa väkivaltaiseksi. Todennäköisesti käymme myös yleiseurooppalaisen sotilaallisen konfliktin, jonka hyökkäävänä osapuolena on aggressiivinen Venäjä ja kohteena heikentyneet eurooppalaiset kansallisvaltiot.
Suomalainen kansa kamppailee säilymisestään syntyvyyden laskiessa ja maahanmuuttajaväestön lisääntyessä. Toisten kansojen saapuminen maahamme aiheuttaa rikollisuutta ja taloudellisia kuluja. Lisäksi se uhkaa suomalaisten selviytymistä ja hajottaa yhteiskuntaa yhä pienempiin osiin. Ulkomaalaisten korkeasta syntyvyydestä ja suurista maahanmuuttomääristä johtuen suomalaiset tulevat ennen pitkää jäämään vähemmistöksi ensin lähiöissä, sitten kokonaisissa kaupungeissa ja lopulta koko maassa. Kehitys on väistämätön. Saman kehityskulun voimme nähdä niin Saksassa, Ranskassa kuin Ruotsissakin, jonka väestöstä joka kolmas on ulkomaalaistaustainen.
Eurooppalaisissa valtioissa ainoastaan kantaväestö ei toimi oman etunsa mukaisesti. Afrikasta ja Lähi-idästä tuleva ulkomaalaisväestö on pääosin yhteisöllistä, voimaa ihannoivaa ja väkivaltaista. Ulkomaalaiset ottavat yhä enemmän valtaa eurooppalaisten kansojen alistuessa omissa maissaan. Maahanmuuttajaväestön kasvaessa kansojen ja valtioiden sisäinen luottamus ja rauha tuhoutuvat. Segregaatio ja jo lähtökohtaisesti konfliktialttiit ulkomaalaiset aiheuttavat Euroopan maissa yhteenottoja eri etnisten ryhmien välillä. Samaa tapahtuu koko ajan Afrikassa ja Lähi-idässä, joten sen voi odottaa toistuvan myös Euroopassa.
Maanpuolustustahdon aleneminen, Puolustuvoimien tarvitseman rahoituksen panttaaminen ja Moskovan talutusnuorassa eduskuntaa myöten toimivat poliitikot saattavat yhdessä maamme sotilaallisen uhan armoille. Hyökätessään Georgiaan ja Ukrainaan Venäjä on osoittanut, ettei se kaihda etenkään liittoutumattomiin naapurimaihin hyökkäämistä. Venäjä jatkanee tilaisuuden tullen laajentumispyrkimyksiään. Yhdysvallat on jälleen vetäytymässä maailmanpoliisin roolista ja osittain sotilaallisesti Euroopasta. Euroopan maat taas ovat NATO:on ja Yhdysvaltoihin luottaessaan ajaneet armeijansa alas. Tämä luo Venäjälle helpommat mahdollisuudet laajentua ja toisaalta valtioille huonommat mahdollisuudet selvitä kahakoissa militanttia ulkomaalaisväestöä vastaan. Euroopassa ei ole enää uskottavaa sotilaallista vastavoimaa Venäjälle, entisen sotilasmahdin Saksan tuhottua itsensä kierimällä itsesäälissä ja vaihtamalla väestönsä toisen maailmansodan jälkeen. Tästäkään huolimatta Suomessa ei panosteta maanpuolustukseen, vaan päinvastoin luovumme vapaaehtoisesti jalkaväkimiinoista ja tingimme puolustushankinnoista. Kansanedustajia myöten ollaan huolissaan hävittäjähankintojen ympäristöpäästöistä.
Mitä pidemmälle tämä kehitys pääsee, sitä vaikeammaksi käy sen pysäyttäminen. Me emme ole vielä samassa tilanteessa kuin Saksa, joka on jo menetetty. Määrätietoisilla toimilla voimme muuttaa maamme suunnan. Käytännössä tämä tarkoittaa maahanmuuton lopettamista, jotta voimme välttää kuvaamani konfliktit ulkomaalaisryhmien ja kantaväestön välillä. Venäjän uhkaan varautumiseksi on kaikissa päätöksissä otettava keskiöön maanpuolustus ja huoltovarmuus. Puolustusvoimille on annettava sen tarvitsema rahoitus. Kalustohankinnoista ja joukkojen osaamisen ylläpidosta on pidettävä huolta. Turvallisuutta parannetaan monilla muilla yksittäisillä teoilla ja hankinnoilla, mutta tärkeimmäksi nostan jalkaväkimiinojen käyttöönoton hävittäjähankintojen lisäksi. Uudistuksilla ei ole mitään merkitystä, jos valtakoneistoon juurtuneet Moskovan kätyrit käyvät vastahankaan jatkossakin. Pysyvän turvallisuuden ja maanpuolustusnäkökulman pitämiseksi keskiössä, virkamieskoneistosta on raivattava pois monikulttuurisuutta ja Venäjän asiaa ajavat maanpetturit.