Hesari on tunnetusti Naton, EU:n ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen ”äänenkannattaja”. Tämän aamun Hesari on antanut tilaa Vieraskynäpalstalla Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Mikko Majanderille, jonka kirjoituksen otsikko on” Sirpaloituminen uhkaa Euroopan kehitystä”. Kirjoituksen viesti on hyvin selvä otsikon viestin mukaisesti. Vaikka teksti käsittelee vain EU:n sisäistä kehitystä, niin otsikko on vedetty koko Euroopan tasolle, joka ei ole plussaa tutkijataustaiselle kirjoittajalle: EU = Eurooppa.
Majander suree siis sitä, että EU:n kehitystä kohti integroitumista uhkaa poliittisen kentän sirpaloituminen. Pääuhka Majanderin mukaan on kansallispopulistiset puolueet. Näinhän tietenkin on. Tässä kohtaa odottaisi tutkijalta neutraalimpaa asennetta. Majander ei millään tavalla kyseenalaista EU:ta ja sen integraation etenemistä. Hän toimii kuin paraskin EU-puolueen kannattaja. Hän edustaa tiedettä ja esittää selvän sanoman, että on tieteellinen totuus, että EU on oikea ratkaisu kaikille Euroopan maille, ja jos joku henkilö tai puolue vastustaa tätä näkemystä, niin sitä ei pidä ottaa vakavasti: eivät poloiset ymmärrä, että EU on tieteellisesti oikea ratkaisu Euroopalle. Tässä on sama kaava, kuin NL:ssa, jossa oli tieteellisesti toteennäytetty, että marxilainen poliittinen järjestelmä on paras yhteiskuntajärjestelmä.
Majander analysoi, miten kansallispopulismi voidaan pysäyttää. Majander ei analysoi, miksi on syntynyt kansallispopulistisia puolueita kaikkiin EU-maihin ja miten voi olla demokraattisen järjestelmän vastaista tällaisten puolueiden esiinmarssi. Majander suree myös sitä, kuinka EU:n todellinen johtaja Angela Merkel ei jaksa enää viedä EU:n kehitystä eteenpäin, kun kotikentällä poliittinen tulevaisuus on loppumassa. Majander kauhistelee myös sitä, kuinka Italiassa uudet puolueet tekevät budjettia Brysselin säännöistä piittaamatta.
Jos Majander olisi neutraali tutkija, niin hän olisi voinut analysoida syitä EU:n nykytilanteeseen esimerkiksi seuraavissa kysymyksissä:
- Miksi läntiset EU-maat ovat voineet rikkoa EU:n budjettisääntöjä aikaisemmin ilman julkisuutta? Olisiko syynä se, että Italiassa sen tekee väärät poliittiset puolueet?
- Miksi EU on rikkonut omia rahaliiton sääntöjä tukemalla vaikeuksiin joutuneiden maiden pankkeja Saksan ja Ranskan pankkien eduksi?
- Miksi EU tuki Ukrainan laillisen Venäjä-mielisen hallituksen laitonta kaatamista?
- Mistä tulee EU-johtajien valta pysäyttää kello, kun takaraja meni umpeen?
- Miksi Englannille ei haluta antaa vapaakauppasopimusta, vaikka sen lainsäädäntö täyttää sisämarkkinoiden vaatimukset?
- Miksi EU päätti Merkelin johdolla ottaa laittomia ja paperittomia siirtolaisia ja romuttaa Schengen- ja Dublin-sopimukset.
- Mitä eroa on moraalisesti sillä, että EU antaa laittomien siirtolaisten hukkua Välimereen ja Trump uhkaa ampua siirtolaiset rajalle?
- Miksi EU ei hae hallitusti ja turvallisesti järkevän määrän aitoja pakolaisperheitä Lähi-idän pakolaisleireiltä, joilla on luku- ja ammattitaitoa, vaan päästää sisään mieluummin laittomia elintasosiirtolaisia Afrikasta?
Olisihan näitä kysymyksiä enemmänkin. Mutta jo näiden asioiden pohdiskelu avaa syyt siihen, miksi EU:n integraatio näyttää yhä huonommalta vaihtoehdolta useissa EU-maissa. Vielä yksi loppukaneetti. EU:n kaltaista poliittista integraatiota ei ole koskaan kokeiltu tässä mittakaavassa: eri kielet, eri kulttuurit, eri uskonnot. Ylikansalliset valtiot ovat supistuneet mallia Neuvostoliitosta Venäjä. Balkanilla tapahtui kansanmurhia vielä 1990-luvulla. On täysin selvää, että EU:n integroituminen ei tule onnistumaan. Hajoamisprosessi on jo menossa, mutta Majander ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällaisen pohdiskelun jälkeen EU-integraation puolustajilta tulee se yksi perustelu: EU on taannut rauhan Euroopassa. Viimeisen 100 vuoden aikana sodat aloittivat hullut diktaattorit, joita enää ole. Mutta jos EU oikein yrittää, niin kyllä se Venäjän kanssa voi saada sodan aikaan.