Pelle Miljoona tuskin aavisti, miten hyvin hänen vuonna 1980 levyttämänsä kappaleen nimi pätee vuoden 2018 yhteiskuntaan. Kappalehan ei ollut yhteiskunnallinen, mutta sen otsikko on usein tullut mieleeni viime vuosina nimenomaan yhteiskunnallisista asioista.
Vapaus – oikeammin mielikuva vapaudesta – on markkinamiesten loisteliain keksintö kaupata mitä erilaisimpia asioita. Vapauden avulla on kaupattu tuotteita autoista ja hajuvesistä alkoholijuomiin ja tupakkatuotteisiin. Minkälaista vapautta ne sitten edustavat, on kokonaan toinen asia. Jos miettii sitä, paljonko liikenne saa aikaan tuhoa ympäristölle ja ihmisille, paljonko kosmetiikkateollisuus on vahingoittanut eläimiä, paljonko alkoholi ja tupakka ovat aiheuttaneet murhetta ja kuolemaa, ymmärtää ehkä otsikon merkityksen.
Vieläkin suurempia asioita on kaupattu menestyksellisesti vapauden mielikuvalla. Suomen kohdalla suurin yksittäinen asia lienee EU-jäsenyys ja sitä seurannut eurojäsenyys. 1990-luvun alussa tapahtui monia asioita, joihin oikeastikin liittyi vapautumista, kuten Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen. Tähän jatkumoon ajateltiin romanttisesti sopivan koko Euroopan yhdistymisen. Koko ajatus oli tietysti mieltä vailla niin erilaisten yhteiskuntien ja talouksien kohdalla. Asiaa kuitenkin markkinoitiin onnistuneesti vapauden mielikuvilla: kaupankäynti vapautuisi, ihmisten, tavaroiden ja palvelujen liikkuminen vapautuisi. Oliko näille sitten aiemmin ollut merkittäviä esteitä? Ei, mutta tämä osoittaa, miten tehokas propaganda-ase mielikuva vapaudesta on. Valitettavinta on, että edellä lueteltujen ohella myös pääomien liikkuminen vapautui, koska sen suhteen tapahtui ihan oikeita muutoksia, ja pääomien liikkumisen vapautuminen on ollut näistä ”vapauksista” tuhovoimaltaan kaikkein suurin.
EU:n takaama pääomien vapaa liikkuvuus on synnyttänyt tai edesauttanut mm. veroparatiisien käyttöä ja muuta verokeinottelua, tuotanto- ja pääomapakoa sekä suurtyöttömyyttä. Lähes kaikki EU-alueen ongelmat kytkeytyvät pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja valtiollisten keskuspankkien rahanluontikieltoon. Näiden päätösten myötä on kaikki valta annettu pankki- ja rahoitussektorille. EU-maiden ja EU:n johtavat päättäjät tulevat pankkimaailmasta ja tie käy tietysti myös toiseen suuntaan. Tällainen pankkien talutusnuorassa toimiva järjestelmä on pelkkä demokratian irvikuva. Varallisuus keskittyy yhä pienemmälle ryhmälle, ja yhä useamman toimeentulo vaikeutuu.
Seitsemän suurituloisinta suomalaista omistaa saman verran kuin 1,85 miljoonaa pienituloisinta suomalaista yhteensä. Silti nämä seitsemän maksavat veroja vain vajaat 8 miljoonaa, kun nuo muut maksavat yli viisi miljardia. Eduskunta ja hallitus, jotka tällaisen käsittämättömän touhun mahdollistavat, pysyvät voimasuhteiltaan lähes muuttumattomina kaudesta toiseen. Jopa presidentinvaaleissa tukea annetaan superporvari Niinistölle, joka on siunannut työttömien aktiivimallista lähtien kaikki pienituloisten leikkaukset. Varakasta väkeä lienee maassamme paljon enemmän kuin verotustietojen perusteella voisi päätellä.
Henri Aitakari
puheenjohtaja
Itsenäisyyspuolue