Suomeen on syntynyt vuosien varrella erikoinen poliittinen kulttuuri, jossa ylin poliittinen johto saa rikkoa lakia ja vieläpä perustuslakia joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Tarkastelen tässä blogissa lyhyesti tämän ilmiön syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
1.Sotasyyllisyysoikeudenkäynti
Ensimmäinen näytös tälle käytännölle luotiin jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto antoi ymmärtää, että Suomi oli syyllinen sotaan ja siihen syyllistyneet on saatava vastuuseen. Poliittinen johto junaili eduskunnassa pikavauhtia lain nimeltä ”Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta”, jonka eduskunta hyväksyi 11.9.45 ja pääministeri Paasikivi vahvisti päivää myöhemmin. Taannehtiva lakikäytäntö ei ole länsimaisen eikä suomalaisen oikeuskäytännön mukainen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi äänin 10-8, että se ei vastusta lakia, jos hallitus katsoo lain välttämättömäksi. Tämä johtopäätös on ratkaiseva myös myöhemmissä tapahtumissa: Jos tilanne niin vaatii.
2.Koiviston konklaavi
Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan sellaista termiä kuin ”Koiviston konklaavi”, koska asiaa koskeva muistio oli salainen 21 vuotta. Lainaan aika suoraan tekstiä tuomarilta ja emeritus professori Jyrki Virolaiselta: ”Koiviston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä”.
”Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.” Näin myös tapahtui, että Korkeimman oikeuden käytäntö muuttui konklaavin kokouksen jälkeen.
Tasavallan presidentti siis sekaantui tuomioistuinten toimintaan, joka on perustuslain vastaista ja näin toimittiin, koska tilanne niin vaati. Tämä oikeuslaitoksen muuttunut käytäntö oli yksi osa sitä toimintaa, jolla Suomi ajettiin tietoisesti lamaan ja maksumiehiksi laitettiin ennen kaikkea yrittäjät. Yrittäjille opetettiin käytännössä, että yrittäminen ei kannata. Pankeille siirtyi reaaliomaisuutta noin puoleen hintaan niiden todellisesta arvosta.
3.Liittyminen EU:hun
Suomen perustuslakia tulkittiin tilanteen vaatimusten mukaan eduskunnan päätöksessä EU:hun liittymisestä 18.4.1994 kaksikolmasosan äänten enemmistöllä eli supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain mukaan eduskunnalla on ylin lainsäätämisvalta. EU-sopimus antaa EU:lle vallan epäsuorasti vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Kansalaisille jaettiin joka kotiin lehdykkä nimeltä ”Suomen perustuslaki” vuonna 2000, kun uusi perustuslaki tuli voimaan. Lehdykän mukaan ” Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä”. Mistään ei löydy mainintaa, että mitä sitten tapahtuisi, jos eduskunta ei hyväksyisi EU:lta tulevia lakimuutoksia. Käytännössä Suomen on noudatettava EU:n lainsäädännön vaatimuksia ja arviolta n. 80 % lakimuutoksista tule EU:lta. Suomi – kuten muutkaan EU-valtiot – eivät ole itsenäisiä valtioita. Suomi päätti asiasta perustuslakimme vastaisesti, koska tilanne niin vaati.
4.Markan muuttaminen euroksi
Vuoden 1992 perustuslain 72. pykälän mukaan: ” Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään”. Suomi siirtyi vaiheittain eurovaluuttaan. Lipposen hallitus antoi tiedonannon 17.4.1998 eduskunnalle, että Suomi on liittynyt Emun kolmanteen vaiheeseen eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat peruuttamattomasti voimaan ilman perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitus teki näin, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt markan hävittämistä perustuslain mukaisessa käsittelyssä. Perustuslaki heitettiin romukoppaan, koska tilanne niin vaati.
5.Isäntämaasopimus
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti 4.7.2014 Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen, jonka luonne on yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding eli lyhennettynä MoU). Isäntämaasopimus on laadittu englanniksi ja sen teksti on tallennettu valtion säädostietopankki Finlexiin, koska sen katsotaan olevan Suomea sitova kansainvälinen sopimus. Sopimuksella ei ole allekirjoittajan asemasta johtuen virallisen valtiosopimuksen luonnetta. Sopimus tehtiin salassa eduskunnalta ja jopa ulkoasiainvaliokunnalta. Sopimus astui Suomen puolelta voimaan heti, koska hallitus ei uskaltanut viedä sitä eduskunnan käsittelyyn eli eduskunta ei ole sitä ratifioinut. Vertailun vuoksi todettakoon, että eduskunta ratifioi YYA-sopimuksen NL:n kanssa 22.4.1948 äänin 156-11. Isäntämaasopimus hoidettiin epävirallisella tavalla, koska tilanne niin vaati.
6.Median rooli
Medialla on ratkaiseva rooli, miten kansalaiset ovat tietoisia näistä asioista ja miten niihin yleisesti ottaen suhtaudutaan. Sotasyyllisyysjutussa media on kääntänyt kelkkansa ja todennut, että siinä tehtiin vääryys. Koiviston konklaavista ei kirjoiteta juuri muualla kuin somessa. Hesari masinoi Aatos Erkon johdolla muut johtavat lehdet kirjoittamaan vain myönteisestä EU:sta. Kaikki sen kokeneet muistavat tuon ajan aivopesun EU:n puolesta. Eikä media ole muuttanut tyyliään myöskään Isäntämaasopimuksen tai euron käyttöönotosta, vaan kaikki on mennyt ihan normaalisti.
Media oppi tämän tavan YYA-sopimuksen aikana mukailla valtiojohtoa kaikessa. Koko Suomen kansa – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – saatiin mukaan yhteiseen näytelmään. Tästä on syntynyt myös käsite ”Suomi-klubi”, jossa on vain yksi totuus kerrallaan. YYA oli sellainen totuus aikanaan ja joka ei sitä ymmärtänyt oli tyhmä ja oman pesän likaaja eli välttämättömyydestä tehtiin hyve. Sama meno jatkuu edelleen, koska median mukaan EU ja euro ovat Suomen etujen mukaisia, ja joka muuta väittää, ei toimi Suomen etujen mukaan ja on hieman tyhmä.
Media ei näe ylimmän poliittisen johdon eli presidentin, ministerien tain muun ylimmän poliittisen tai sotilaallisen johdon henkilöissä mitään sellaista yllä mainituissa tapauksissa, joka viittaisi valtiopetokseen tai jopa törkeään valtiopetokseen, johon voi syyllistyä juuri mainitsemani henkilöt.
Meille on syntynyt pitkän ajan kuluessa poliittinen kulttuuri, jossa ylin valtiojohto saa toimia lakien ja perustuslakien vastaisesti joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta. Toinen selittävä tekijä on, että valta Suomessa on hallituksessa olevien puolueiden puheenjohtajilla, koska heidän tahtonsa mukaan kansanedustajat toimivat ja myös perustuslakivaliokunta. Kolmas selittävä tekijä on media, josta on tullut valtiovallan vartioijasta valtiovallan nuoleskelija. Yle on tietenkin oma lukunsa, koska se on eduskunnan ja sitä kautta hallituksen valvonnassa; sieltä tulee vain oikeaa tietoa kuten Tassista aikanaan NL:ssa.