Tiivistelmä:
- Venäjä/NL kohdistanut Suomeen historian aikana epäystävällisiä ja ystävällisiä toimia
- Suomeen kohdistuneiden epäystävällisten toimien hyöty Venäjälle on jäänyt vähäiseksi
- Putinin tuntee Suomen varsin hyvin
- Yleisesti Putinia ei ole sanottu tyhmäksi
- Venäjä on edelleen Suomen naapurimaa
- Venäjä on todennäköisesti Suomen naapuri vielä ensi vuonnakin
Olematta Venäjän tai Suomen asiantuntija ajattelin kirjoittaa muutamia ajatelmiani Venäjästä. Vastuu siirtyy tietenkin lukijalle.
Kun Suomi kuului Ruotsiin, Venäjä oli useinkin epäystävällinen naapuri, jos syynä tähän on voinut olla ruotsalaisten epäystävällisyyskin. Kun Suomi siirtyi Venäjän alaisuuteen suurruhtinaskuntana, Venäjä osoitti selvästi ystävällistä politiikkaa Suomelle. Tämän ystävällisyyden tarkoitukseksi veikkaan sitäkin, että näin suomalaiset saatiin vieraannutettua Venäjälle epäystävällisestä Ruotsista. Tämä politiikka on jälkiviisaan historian valossa ollut Venäjälle onnistuminen, koska Suomi ei ole pyrkinyt sittemmin hakeutumaan Ruotsin alaisuuteen.
Myöhemmin tsaarinaikaan Venäjällä nähtiin Suomen venäläistäminen viisaaksi tavoitteeksi ja ystävälliset keinot vaihdettiin ainakin osittain epäystävällisiin, kuten kasakoiden käyttämiin ruoskiin. Tämä toiminta herätti vastarintaa Suomessa. Kun yllättäen tulikin suuret mullistukset, 1. maailmansota ja Venäjän vallankumous, Suomi pääsi itsenäistymään,eikä epäystävällisistä keinoista taitanut paljoakaan sataa Venäjän laariin.
Tähän väliin minulle yllättävää suullista historiaa: Impilahden Kytösyrjässä lapsena asunut enoni kertoi, että alueelta käytiin Laatokan yli Pietarin torilla myymässä maataloustuotteita Suomen itsenäisyyden alkuaikoina, ennen sotia. Oma arveluni on, että tuo olisi ollut Suomen lain silmissä salakuljetusta tms., muttei Laatokan keskellä mitään merivartiotakaan ollut. Edelleen on minulle epäselvää, miten venäläisviranomaiset saatiin suopeiksi tälle. Tämä kertomus kuvastanee kuitenkin sitä, etteivät Suomen ja Neuvostoliiton välit sentään ihan sotatilassa olleet.
Talvisodassa sitten Neuvostoliiton epäystävälliset toimet viimeistään alkoivat. Esimerkiksi 1. kuvassa näkyvän sotamateriaalin voittamaton Puna-armeija kävi luovuttamassa Suomelle jotenkin epäystävällisesti. Tarpeeseenhan ne tulivat, että kiitos kumminkin. Kiitos myös Isä Aurinkoiselle, joka vähensi johtavaa uspeeristoaan ennen sotaa. Talvisodan kokemukset ovat saattaneet vaikuttaa siihen, ettei voittamaton Puna-armeija sittemmin yrittänyt suurhyökkäystä Suomeen talvella.
Jatkosodassa voittamattomalla Puna-armeijalla oli kesähyökkäyssuunnitelma Karjalan kannaksen kautta syvemmälle Suomeen. Tali-Ihantalan suunnalla kuitenkin Suomen tykistö sattui soittamaan Porilaisten marssia siitä kohtaa, missä tylyhkösti sanotaan:
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Jossain yhteydessä lopulta suurena Suomen ystävänä (Kekkosen muistopuheen mukaan) kuolleen J. Stalinin seuraaja Nikita Hruštšov teki sellaisen yhteenvedon, että miljoona miestä kaatui ja maata saatiin vallattua hätäisesti niiden hautapaikoiksi. Eli viittaa vahvasti siihen suuntaan, ettei Neuvostoliiton epäystävällinen politiikka ollut tuottanut kovin hyviä tuloksia.
Tiettyä painostusta Neuvostoliitto harjoitti Suomea kohtaan kylmän sodan aikaan ja jälkeenkin, mutta suomalaiset jatkoivat Talvisodan toisen sijan juhlintaa aina vain, vaikka sekä Neuvostoliitto että voittamaton Puna-armeija lopulta hävisivät. Siitä seurasi Venäjällä vähän epäselvät olot, mutta V. Putin on nyttemmin vakiinnuttanut tilannetta.
Ainakin itse koen, että nyky-Venäjä on keskimäärin asiallinen, jopa ystävällinen Suomea kohtaan. Välillä on jokunen ilmatilan loukkaus ja joskus lähetetään pieni näyte-erä pakolaisiksi pyrkiviä, mutta osa näistä mennee suurpiirteisyyden piikkiin, iso maa, isoat toleranssit. Osa voi olla muistutusyrityksiä, että huomattaisiin, että tavallinen meno onkin oikeasti Venäjän ystävällisyyttä. Saatan tietenkin olla mittavan trolliarmeijan informaatiovaikuttamisen uhrikin.
Pyrkiikö Venäjä irrottamaan Suomea EU:sta? Onhan EU talousmielessä Venäjän kilpailija, jos on asiakaskin. Näkisin asian niin, ettei Venäjän etu ole Suomen erillinen irtaantuminen EU:sta, mutta itse EU:n hajoaminen voi ollakin Venäjällä eduksi nähtävä asia. Tämähän johtaisi maakohtaisiin kauppaneuvotteluihin, joissa Venäjä olisi aina se suurempi osapuoli, kun EU:n kanssa se on se pienempi tekijä. Jos olen tässä oikeassa, ei Irti EU:sta porukat ole mitään erityisiä Venäjän asian ajajia Suomessa. En ainakaan itse koe olevani.
EU:n pitkäikäisyydestä ei oikein ole vielä takeita. Sensijaan Suomesta itään on aina ollut Venäjä, vaikka nimi olisi välillä vähän vaihdellutkin.
Niin en ole kuullut väitettävän, että V. Putin olisi tyhmä mies. Jos ystävällisyyttä on Suomea kohtaan, on siinä nähtävä takana toki Venäjän oma etu. Mutta eihän ole mahdotonta, että naapurimailla olisi joitakin yhteisiäkin etuja?