Kriittinen puheenvuoroni Euroopan tulevaisuudesta 20.11.2017 Eurooppalainen Suomi-seminaarissa Helsingissä (tässä on koko puhe, aikarajoituksista johtuen jouduin lyhentämään itse tilaisuuden puhetta hieman)
Se on täysin järjetöntä, että olemme Euroopassa sellaisessa tilanteessa, jossa syytetään esim. Venäjää siitä, että se tukee Eurooppalaisia oikeistopopulistisia liikkeitä ja sitä kautta pyrkisi lisäämään EU:n epävakautta, koska se syy luonnollisesti siihen, että oikeistopopulistiset liikkeet ovat kasvaneet, varsinkin suhteessa maahanmuuttopolitikkaan, niin sehän johtuu vain siitä, että Euroopassa on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka. Se, että nämä liikkeet ovat kasvaneet Euroopassa, ei ole Venäjän eikä minkään muunkaan valtion informaatiosodankäynnin vaikuttamisyritys, vaan kyseessä on pelkästään Eurooppalaisten ihmisten turhautuminen oman maansa päättäjiin ja heidän kyvyttömyyteensä hoitaa Eurooppaan saapuvaa hallitsematonta ja haitallista maahanmuuttoa. Erityisesti kiristämällä maahantulemisen ehtoja ottamalla käyttöön pikakäännytyksiä ja rajatarkastuksia ja kiristämällä sosiaaliturvanehtoja EU maat tekisivät välttämättömät toimenpiteet omien maidensa suojelemiseen hallitsemattomilta siirtolaisvirroilta. Esim. Unkari ja muutama muu Itä-Euroopan maa edustaa EU:n tulevaisuus ja lähitulevaisuuskehyksessä ainoita toivon linnakkeita. Uskon, että heidän kansalaiset olisivat valmiita jatkamaan sellaisessa EU:ssa, joka ei mene tällaiseen liittovaltiokehitykseen ja jossa kunnioitetaan kansallista itsemääräysoikeutta erityisesti maahanmuuttopolitiikassa. Itä-Euroopan ihmisillä on niin tuoreessa muistissa, nämä Neuvostoliiton ajat, että nuoremmatkin sukupuolet muistavat, kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, että se vapauden hinta on todella kova, ja jos siitä lipsuu syystä tai toisesta niin ne seuraukset voivat olla mahdollisesti vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Eli he eivät halua palata sellaiseen samaan järjestelmään. Itä-Euroopan ulkopuolella EU-kansalaiset ovat valitettavan paljon unohtaneet lähihistoriansa. Eli sekin on yksi Euroopan tulevaisuuden suurimpia ongelmia, että ihmiset ovat laajalti Euroopassa, johtuen juuri tästä kulutuskulttuurista, mediasta, ja siitä, että nykymaailma on hyvin pinnallistunut ja lyhytjännitteistä, että ihmiset ovat unohtaneet lähihistoriansa.
Jokaisen maan täytyy jokaisena historiallisena ajanjaksona ja kaikkina aikakausina pyrkiä vastaamaan tiettyihin peruskysymyksiin jos puhutaan demokraattisista ja kansanvaltaisista yhteiskunnista, jossa hallitsijat on vastuussa tekemisistään ja heidät voidaan panna myös vastuuseen joko uusien vaalien kautta jne. ihan laillisella ja sivistyneellä tavalla vastuuseen. Kaikissa tällaisissa maissa valtion täytyy vastata ja oikeastaan diktatuurissa myöskin, koska ennen pitkään sekin sortuu, jos ei vastata. Peruskysymykset ovat ne, että kuinka paljon valtiolla on kokonaisresursseja ja miten nämä resurssit jaetaan ja kuinka oikeudenmukaisesti ne jaetaan ja miten oikeudenmukaiseksi ihmiset kokevat tämän järjestelmän. Kokemushan on tietenkin realismiin pohjautuvaa, yhteiskuntaa on hyvin vaikea kokea oikeudenmukaiseksi jos tulonjako on epäoikeudenmukaista. Ihmisistä puhutaan nykyään kuluerinä ja kustannushyödykkeinä ja se mikä aiheuttaa särön sukupolvien väliseen ketjuun on se, että varsinkin nuoremmat sukupolvet, joihin itsekin toivon mukaan 31 vuotiaana kuulun, en ole todennäköisesti vielä fossiili, niin itsekin näen sen, että siinä ei ole mitään järkeä, että meille kerrotaan tällainen narratiivi, että työ tekijänsä kiittää ja pitää kerätä verotuloja ja näin ja sitten eläkkeelle jne. Näen tässä ison ongelman, koska kansalaisilta on hyvin vaikea vaatia vuosikymmenien pitkäjänteisyyttä ensinnäkin kun töitä ei niin paljon ole että yhteen työhön olisi edes mahdollista sitoutumaan, ja vaikka olisikin esimerkiksi vakituisessa työsuhteessa, niin silloin kun alkaa isoissa firmoissa yt-kierrokset niin niitä tarinoita kun kuuntelee, että ihminen sanoo häkeltyneenä, että annoin 20 vuotta tai 30 vuotta tälle firmalle, ja kaikki tuhotaan yhdessä yt-kierroksessa, ja samaan aikaan jos tämä yritys takoo huipputulosta ja valtiovalta kehuu samaan aikaan yhteiskunnassa tapahtuvaa talouskasvua, niin tällainen yt-giljotiini voi pysyvästi syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta ihan senkin takia, että ihmisiltä katoaa luottamus heidän osallistumiseensa yhteiskuntaan että heidät voidaan milloin tahansa korvata riippumatta siitä, miten kovalla intensiteetillä, rohkeudella, ja sitkeydellä he raivaavat tiensä eteenpäin yhteiskunnassa parempiin asemiin, parempipalkkaisiin asemiin, joka tuo myös verotuloja, niin tämä luottamuksen puute tuhoaa myös meidän hyvinvointiyhteiskuntaa, että meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka kokee, että tässä ei ole mitään järkeä, erityisesti sen takia, että vaikka sinulla olisi kova työmoraali, niin sinut voidaan milloin tahansa korvata tai syrjäyttää esimerkiksi työvoiman tarveharkinnan poisto, joka tulee jos se yleistyy eri eu maissa, rapauttamaan täysin työmarkkinat ja luomaan ihan uuden tällaisen uusorjaliston luokan johon suomalaisetkin joutuvat, jos yli sadan kansanedustajan allekirjoittama lakialoite koko työvoiman tarveharkinnan osalta hyväksytään eduskunnassa.
Toinen EU-aluetta todella paljon rapauttava kehitys on se, että ihmiset ovat vieraantuneet toisistaan ja tämä kehitys on ollut todella nopeaa ja siihen on tietysti monia syitä, nykyteknologia, äärimmäinen kilpailullisuus, tällaiset kapitalistiseen/neoliberalistiseen politiikkaan liittyvät ilmiöt, millä tavalla tavalla ne muuttavat ihmisten välisiä suhteita, eli niin kuin tämä kuuluisa filosofi Deleuze sanoi, vapaasti suomennettuna, että moderni yhtiö, joka edustaa ja on tavallaan tällainen uusi valtamekanismi yhteiskunnassa niin se aiheuttaa sen, että on syntynyt uusi tilanne, jossa ihmiset itse syrjäyttävät toinen toisiaan, kun yhteiskunnan ylin ihanne on tällainen äärimmäinen kilpailu, joka esitetään terveenä ihanteena, niin se aiheuttaa muutoksen sosiaalisen kontrollin mekanismeihin, jossa ihmisiä ei tarvitse enää suoraan hallita, vaan he itse syrjäyttävät toinen toisiaan. Ja ihmiset jakavat toisensa toisensa voittajiin ja häviäjiin sillä tavalla että mennään eteenpäin kyynerpäätaktiikalla niin tällainenhan tuo yksilölle menestystä, mutta yhteisölle se aiheuttaa valtavia taloudellisia ja myös inhimillisiä tappioita, eli tällainen vääristynyt/epäterve kilpailu, jossa talouskasvun hyödynsaajia on vähän ja ne vähenee koko ajan ja myös taloudellisen keskiluokan tuhoutuminen, s e että meillä alkaa olemaan yhä enemmän rikkaita ja köyhiä eikä mitään siinä välissä, eli Euroopassa palataan ja Suomessakin ollaan palaamassa tämmöiseen sääty-yhteiskunnan aikaiseen järjestelmään. On hyvin ristiriitaista, että vaikka meillä on teknologista kehitystä ja teknologia kehittyy koko ajan lääketieteessä ja muussa niin meillä on teoreettisella tasolla paljon mahdollisuuksia parantaa ihmisten elämän laatua ja tätä keskustelua näkeekin meillä on paljon professoreita, tutkijoita, asiantuntijoita, poliitikkoja, jotka ihan aiheenmukaisesti heillä on ihan hyvin idealistinenkin kuva siitä, että teknologia, miten se parantaa ihmisten elämää, mutta pahoin pelkään että köyhien määrä tulee kaikesta hypesta ja taloudellisten mahdollisuuksien maalaamisesta huolimatta lisääntymään. Teknologian kehittyminen ja robotisaatiota korvaa ihmisiä ja tarveharkinnan poisto aiheuttaa halpatyövoimaa ja suoranaista orjatyövoimaa. En ole nähnyt EU:ssa isomman luokan tai vakuuttavia ratkaisuehdotuksia siihen, puhumattakaan että niitä olisi vaadittu poliittisella tasolla kovaa ja korkealta ja kuuluvasti, että mitä tälle tulonjakokysymykselle tehdään on enemmän rikkaita ja köyhiä ja kun on yhä enemmän ihmisiä, jotka syrjäytyvät yhteiskunnassa. Suomessakin tulee nopeasti häviämään kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja uusia tietenkin syntyy tilalle, mutta kuinka paljon jo syntyykö uusia työpaikkoja riittävästi? Euroopassa puuttuu varautumissuunnitelma sen varalle, että mitä tapahtuu ja miten tilanne hoidetaan, kun robotisaation ja teknologian kehityksen tuhoamat työpaikat häviäää. Koska EU:lla ei ole tällaista varautumissuunnitelmaa, jossa ihmisten taloudellinen turvallisuus on turvattu siitä huolimatta, että teknologia kehittyy ja kun pienituloisten ja köyhien määrä saavuttaa kulminaatiopisteensä, niin silloin historia on meille näyttänyt, että suuret konfliktit alkavat ja imperiumitkin kaatuvat. Niin tulee kaatumaan myös EU jos se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi suurelle määrälle EU-valtioiden kansalaisille tarpeeksi työtä, toivoa ja turvaa.
Toinen ongelma EU:ssa ovat nämä ihmisoikeusnäkökulmat ja sen vääristynyt keskustelu, joka on epätasapainossa. Euroopassa puhutaan paljon EU-maiden ulkopuolisten maiden ja erityisesti kolmansien maiden sisällä olevasta ihmisoikeustilanteesta, siinä ei ole mitään väärää, mutta siinä on väärää, että samaan aikaan me ei keskustella Euroopan sisäisestä ihmisoikeustilanteesta, erityisesti suhteessa siihen, että esimerkiksi Sharian laki ja vaatimus saada Shariatuomio-istuimia Eurooppalaisiin valtioihin ei ole yhteensopiva Eurooppalaisten ihmisoikeuksien kanssa. Esim. Englannissa on ollut jo useita vuosia käytössä perheoikeudellisissa kysymyksissä Sharia-oikeusistuimia. Nykykehityksen edetessä Sharia oikeusistuimia tulee varmasti lisää ympäri Eurooppaa. Sharian laki on ristiriidassa Eurooppalaisten ihmisoikeuskäsitysten kanssa ja näin ollen tämä luo jo fundamentaalisen eron Eurooppalaisen ja islamilaisen oikeusjärjestelmän kanssa, jolloin meidän on mahdotonta yhteensovittaa näitä kahta täysin erilaista ja täysin erilaisiin arvopohjiin perustuvia oikeusjärjestelmiä. Erittäin ristiriitaista on myös se, että samat tahot ja ihmiset, jotka ovat Euroopassa äänekkäimmin vaatimassa esimerkiksi naisten oikeuksien parantamista eivät ota mitään kantaa siihen ristiriitaan, minkä Sharialaki aiheuttaa Euroopan sisällä.
Verrattaessa Sharialain yhteensopivuutta Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Andorralainen liberaalipuolueen jäsen ja entinen ulkoministeri ja suurlähettiläs Meritxell MATEU, on verrannut Euroopan Neuvoston Parlamentaarisen Yleiskokouksen committee of legal and human rights toimielimen pääätöslauselmaehdotuksensa tutkimuksissaan
(Compatibility of Sharia law with the European Convention on Human Rights: can States Parties to the Convention be signatories of the ‘Cairo Declaration’? Linkki päätöslauselmaehdotukseen http://www.assembly.coe.int/Committee/JUR/ajdoc282016.pdf
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja epävirallisten islamilaisten oikeusistuimien käytäntöjä useissa eri Euroopan Neuvoston jäsenmaissa. Hän on löytänyt raportissaan seuraavat ongelmalliset kohdat Euroopan ihmisoikeussopimuksesta, jotka ovat ristiriidassa Sharian lain kanssa:
1.Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 14 kieltää syrjinnän sukupuolen tai uskonnon perusteella.
2. Euroopan ihmisoikeussopimuksen protokolla 7 artikla 5 laatii tasa-arvon aviopuolisoiden laillisten aviopuolisoiden välille.
3. Tässä kontekstissa pitää tehdä viittauksia myös muihin Euroopan Ihmisoikeussopimuksen määräyksiin ja sen lisäprotokolliin,
4. kuten Artikla 2 (oikeus elämään),
5. Artikla 3, (kidutuksen kieltäminen tai epäinhimillisen tai alentavan kohtelun kieltäminen),
6. Artikla 6 (oikeus reiluun oikeudenkäyntiin),
7. Artikla 8 (oikeus yksityis ja perhe-elämän kunnioittamiseen),
8. Artikla 9 (uskonnonvapaus),
9. Protokolla 1:sen artikla 1:nen (omaisuuden suoja)
10. ja Protokollat numerot 6 ja 13, jotka kieltävät kuolemantuomion.
Eli me olemme Euroopassa joko tai tilanteessa: Me joko valitsemme Eurooppalainen ihmisoikeus ja oikeuskäsitys ja me emme anna senttiäkään periksi, tai sitten tilanne valuu siihen, että täällä on kohta Suomessakin kilpailevat oikeusjärjestelmät ja oikeusistuimet,….Tähän tämä tulee nykykehityksellä kovaa vauhtia menemään ja sitten ennen pitkään Sharia-oikeus voi syrjäyttää Eurooppalaiset oikeusistuimet kun väestössä alkaa olemaan yhä enemmän muslimitaustaisia henkilöitä, jotka alkavat vaatimaan Sharian lain noudattamista Euroopan sisällä . Koska Sharia-oikeus on vallitsema oikeusjärjestelmä islamilaisissa maissa, niin luonnollinen seuraus muslimien määrän lisääntymisestä Euroopassa on se, että tulemme näkemään yhä enemmän vaatimuksia muuttaa tätä meidän oikeusjärjestelmää ja meidän valtiojärjestystä Sharialain mukaiseksi. Tämä prosessi on ristiriidassa Eurooppalaisen ihmisoikeuskäsityksen kanssa, oikeusjärjestelmän kanssa, niin tämä yhtälö ei vaan tule toimimaan. Ja tämä yhtälö täytyy vaan ratkaista sillä, että Euroopan täytyy harjoittaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, ja Euroopan ulkorajat täytyy laittaa kokonaan kontrolliin, tarvitaan pikakäännytyksiä, EU:n ei missään nimessä pidä vaatia mitään ”solidaarisuutta” tai tällaista taakanjakoa, vaan fakta on se, että Eurooppa on ottanut jo vastaan enemmän pakolaisia, kuin se pystyy kotouttamaan. Miljoonia laittomia siirtolaisia on kadonnut maan alle. Me emme tiedä heidän kaikkien taustoja tai motiivejaan, joukossa voi olla terroristeja ja muita ääritekoihin jo kyenneitä henkilöitä. Miten laittomat siirtolaiset aikovat selviytyä maan alla? Ihmisen täytyy elää jollakin eli monella on edessään rikollisuuden tie.
Kun katsotaan tätä Euroopan maahanmuuttotilannetta niin EU on itse aiheuttanut hallitsemattomalla maahanmuuttopolitiikalla tämän tilanteen ja jos Eurooppa kykene tätä ratkaisemaan niin ennen pitkään ajaudumme laajamittaisiin konflikteihin eri EU maissa tällaisen Huntingtonilaisen Clash of the Civilizations tyylisen skenaarion mukaisesti. Eurooppa on itseasiassa tällaisen konfliktin alkuvaiheessa ja olemme kovaa menossa laajamittaisempiin onfliktiin. Esimerkkejä konfliktin alkamisesta näkyy kaikkialla Euroopassa, esimerkkeinä rajusti viime vuosina lisääntyneen ääri-islamistiset terrori-iskut ja no go-alueet erityisesti Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa.
Tämä Euroopan sisäisten levottomuuksien lisääntyminen on fakta, josta päästään seuraavaan aiheeseen eli yksi Euroopan ns. temaattinen ongelma on puheet vihapuheesta tai vastaavasta, asioista ei voida keskustella normaalisti enää koska faktojen ääneen sanominen on vihapuhetta. Ihmisiä pelotellaan ja uhkaillaan oikeustoimilla, niin tämä on esimerkki meidän oikeusjärjestelmämme ja oikeusvaltiomme kriisistä, koska meillä sensuroidaan omia kansalaisia esimerkiksi maahanmuuttokriittisiä tai muista vallitsevaa yltiösuvaitsevaista hegemoniaa kyseenalaistavia puheenvuoroja.
Ja sitten mennään johtopäätöksen eli mitä Euroopassa pitää tehdä, on monia asioita. Mutta se, mitä pitää korostaa on se, että meillä on oikeusjärjestelmä täällä, Eurooppalaisten valtioiden tulee vaalia kansallista itsemääräämisoikeutta kaikissa kysymyksissä ja akuutein niistä on maahanmuuttoon liittyvät kysymykset erityisesti maahanmuuttopolitiikan huomattava ja raju tiukentaminen ja tämän pysyväksi käytännöksi luominen niin, että me säilytämme omat kulttuuriset erityispiirteemme, omat tapamme, ettei meidän elämäntapaamme korvata jollakin vieraalla, joka on nyt valitettavasti tapahtumassa paraikaa. Meidän tulee vaalia omaa oikeusjärjestelmää ja estää sen heikentyminen, niin että meidän oikeusvaltioperiaatteen täytyy tukea ja suojella oman maan kansalaisia siltä, että ihmisiä vainotaan poliittisesti siitä, että he ajattelee toisella tavalla kuin mikä on ”yleisesti hyväksyttyä”. Sananvapauden rajoittaminen ei kuulu länsimaisiin demokratioihin. Koko läntiseen maailmaan on syntynyt valtakeskittymä, joka pyrkii rajoittamaan ihmisten sananvapautta samaan aikaan esiintyen liberaaleina ja suvaitsevaisena. Tämä valtakeskittymä on demokratian vihollinen ja edustaa todellisia demokratian vastaisia voimia Euroopassa. Ihmisillä pitää olla oikeus keskustella asioista kriittisesti ilman, että heitä rajoitetaan tai ilman, että heillä on pelkoa seurauksista siitä, että mitä työpaikalla ajatellaan, mitä naapurit ajattelee, meneekö heidän nimensä nyt johonkin rekisteriin tai mustalle listalle, koska he ajattelevat tietyllä tavalla? Ja tottakai on sanomattakin selvää että sananvapaudessakin on vastuu jos mennään uhkailuihin tai vastaavaan toimintaan. Mutta asioista on voitava keskustella vapaasti todella kriittiseen sävyyn ilman pelkoa oikeusprosesseista. Mikäli EU maat eivät kykene sallimaan vapaata keskustelua niin me olemme räjähdysmäisessä tilanteessa, jossa ihmisiä vuosikaudet yhä enemmän sensuroidaan, heistä tehdään ajatusrikollisia omissa kotimaissaan ja he joutuvat sivustakatsojiksi, ja he kokevat, että heillä ei ole vaikutusvaltaa oman maansa asioihin. Niin tämä on jo itsessään ilman, että ajattelemme tulonjakokysymyksiä jne, sellainen ruutitynnyrimäinen tilanne jos missä tahansa valtiossa missä tahansa aikakaudella ruetaan mielivaltaisesti rajoittamaan vapaata kansalaiskeskustelua, jos tiedonvälitys on yksipuolista ja jos media valitsee ja maalittaa ihmisiä, että tuo sano tuolla tuolla tavalla ja sitten asettaa ikään kuin tällaiseen keskiaikaisen tori jalkapuuhun, julkiseen torijalkapuuhun siitä, että joku sanoi väärän mielipiteen. Joten olen huolestunut myös median tavasta, jolla se maalittaa ihmisiä sen sanomisista ja sille, että yksittäisille mielensäpahoittajille annetaan hirveästi palstatilaa, jolloin oikeat ongelmat jää varjoon.
Mitä on oikeat ongelmat? Meillä on paljon Suomessa kantasuomalaisia köyhiä ja sairaita ihmisiä ja heitteille jätettyjä vanhuksia. Itse istun Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostossa ja olen siellä nähnyt, että miten tiukilla on äänestyksissä se, että 80-90 ja jopa melkein satavuotialle monisairaille vanhuksille ei aina löydy sydäntä, että he eivät välttämättä saa kuljetustukea jne. tarvitsemaansa palvelua. Näin ihmisiä jää heitteille talvipakkasilla. Nämä ovat niitä oikeita ongelmia jotka jäävät varjoon silloin kun media jauhaa lillukan varsista ja mielensäpahoittajien mitättömistä ongelmista. Samaan aikaan kun joku pahoittaa mielensä, joku lonkkavikainen vanhus kaatuu talvipakkasilla, koska joutuu huonokuntoisena raahautumaan kauppaan asioille, koska hän ei ole saanut yhteiskunnalta kuljetuspalvelua. Kuka häntä auttaa, ja miksi häntä ei auteta? Miksi nuoret turvapaikanhakijamiehet saavat samaan aikaan 5 krtaa päivässä aterian tekemättä yhtään mitään sen eteen? Miksi pitäisi pelastaa koko maailma, kun Suomi ei enää ole hyvinvointivaltio sen omille kansalaisille? Itsenäinen Suomi täyttää kohta 100-vuotta (satavuotta). Sen vuoksi on erityisen tärkeää muistaa se historiallinen tosiasia, että Maa, joka tänään unohtaa oman maansa kansalaiset, on huomenna historiaa. Tämän historiallisen tosiasian laiminlyöminen tulee olemaan myös EU:n kohtalo, mikäli nopeita toimenpiteitä EU-kansalaisten ja heidän olosuhteidensa parantamiseksi ei tehdä.