Euroopan Unionissa pitävät valtaa puolueet, joiden tavoitteena on tehdä EU:sta liittovaltio. Tällöin EU-mailla olisi yhteinen verotus ja budjetointi.
On tärkeää tiedostaa, että nykymallin mukainen EU ei tule jatkumaan. Valtaa pitävät esittävät ainoana vaihtoehtona liittovaltiokehityksen syventämistä. Koska valtaosa eurooppalaisista ei hyväksy liittovaltiota, ovat valtaapitävät päättäneet viedä tavoitteensa maaliin keinoja kaihtamatta.
Euroopan Unioni on koko olemassa olonsa ajan ollut ennen kaikkea suurpääoman projekti, joka ei ole kyennyt ratkaisemaan mitään sellaisia ongelmia, kuten veronkierron lopettaminen, joiden ratkaisu oikeasti hyödyttäisi tavallista ihmistä. Päinvastoin, raha ja valta ovat keskittyneet yhä harvempien käsiin.
Tärkein on kysymys rahan hallinnasta. Kansallisten keskuspankkien valta on viety ja rahan määrästä taloudessa päättävät yksityiset rahoituslaitokset lainoja myöntämällä. Euroopan keskuspankilla ei ole lainkaan niin suurta roolia Euroopan taloudessa kuin annetaan ymmärtää. EKP:n pääjohtaja tulee yksityisen pankkisektorin maailmasta ja valvoo tiukasti yksityispankkien etua.
Rahapolitiikalla on kurjistettu jäsenmaiden taloudet siihen pisteeseen, että julkinen sektori on suurissa vaikeuksissa. Totta kai se on vaikeuksissa, kun sillä ei ole minkäänlaista turvaa omasta keskuspankistaan ja omaisuuttaan piilottelevia veronkiertäjiä löytyy maan hallituksestakin. Ratkaisuksi tarjotaan yksityistämistä. Lukuisia valtiollisia ja kunnallisia toimintoja onkin yksityistetty EU:n jäsenvaltioissa. Juuri nyt tätä tapahtuu isolla vaihteella Suomessa sote-uudistuksen muodossa. Lasku lankeaa tuleville sukupolville.
Sanomattakin on selvää, että kansalaisissa on herännyt tyytymättömyys vallitsevia oloja ja entisestään heikkeneviä tulevaisuudennäkymiä kohtaan. Jotta varsinainen ongelma on voitu pitää piilossa, on käytetty vanhaa ja toimivaksi havaittua harhautustaktiikkaa. Jotain kun piti keksiä, jotta kansalaisten huomio saatiin suunnattua toisaalle, täysin pois sieltä, missä on eniten mätää. Joko arvaatte?
Ihmislajille ominainen pelko ja viha tuntematonta kohtaan houkuteltiin parahiksi esille, ja nyt on kulunut jo yli kaksi vuotta siten, että ihmismielet ovat täyttyneet maahanmuuttopropagandasta. Järkeviltäkin vaikuttaneet väestönosat ovat tempautuneet mukaan joukkovihaan, ja laajalla rintamalla on omaksuttu maahanmuuttovastaisia näkemyksiä. Juuri tämä oli tavoitteena. Arvaatteko ketkä onnistuivat saamaan heikoimmassa asemassa olevat toisiaan vastaan?
Poliittisesti tämä on näkynyt kaikkialla Euroopassa siten, että valtapuolueet ovat saaneet näennäishaastajia äärioikeistosta. Näennäisiä siksi, että missään maassa äärioikeisto ei ole päässyt valtaan, tai jos onkin, se on joutunut tekemään kompromisseja, jotka ovat saman tien sulattaneet kannatuksen. Näin kävi perussuomalaisille. Jos äärioikeisto ei suostu tekemään kompromisseja, sen on saatava ehdoton valta-asema, ja sitä se ei missään tule saamaan.
Mutta Euroopassa on jo pitkään ollut myös kolmas vaihtoehto. Siihen kuuluvat mm. Itsenäisyyspuolue Suomessa ja UPR Ranskassa. Nämä puolueet ajavat itsenäisten kansallisvaltioiden ja keskuspankkien palauttamista sekä aitoa ja rauhaa rakentavaa yhteistyötä valtioiden välille. Ne näkevät myös nyky-yhteiskunnan eriarvoisuuden ja luonnon tasapainon järkkymisen syyt ja haluavat hylätä kasvupakon ja velkarahan. Kaikkien pärjääminen ja hyvinvointi on mahdollista saavuttaa, jos siihen on tahtoa. Harvojen ylettömyyteen ja etuoikeuksiin ei ole varaa. Kolmannen vaihtoehdon ääni kuuluu jo nyt myös lukuisissa kansalaisjärjestöissä, ja kasvualusta sen ajatuksille on olemassa jokaisessa puolueessa kautta Euroopan.
Henri Aitakari
puoluesihteeri
Itsenäisyyspuolue