Euroopan unionin 27 jäsenvaltion johtajat juhlivat 60-vuotiasta unioniaan Roomassa runsas viikko sitten, vaisuissa tunnelmissa. Unioni on historiansa pahimmassa uskottavuuskriisissä. Brexitin lisäksi eroa vaaditaan äänekkäästi muuallakin, luottamus on heikoimmillaan. Kansalaiset äänestävät ”väärin”, vaikka valtaapitävät varoittavat EU-kriittisestä populismista.
Miksi näin? Onhan yhteiseurooppalaisuus hyvin onnistunut rauhanprojekti, luonut turvallisuutta, sosiaalista turvaa ja hyvinvointia.
Kun kuva on todellisuutta heikompi, on vika viestinnässä. Pitää osata kertoa todellisuus niin, että viesti ymmärretään, siihen uskotaan, se kiinnostaa ja mielellään myös hyväksytään. EU:n komission viestinnästä puuttuvat nämä kaikki ominaisuudet. Katsokaa vaikka sen asiakirjoja, tai tuosta ”Baabelin tornista” tulvivaa käännösmateriaalia. Kun tämä jatkuu, ei edes rahan lisääminen viestintään auta.
Voisiko komission kantaa vastuunsa ja ruveta tiedottamaan kunnolla, perustelemaan toimiaan. Sehän on unionin eksekutiivi, toimeenpanija. Ei tule sysätä vastuuta jäsenmaille. Ne huolehtivat, tietenkin, kansallisista eduistaan. Edes MEPeistä ei ole kokonaisuuden puolustajiksi - heidän vaalipiirinsä on oma kansakunta.
Komissiolla on käytettävissään resursseja, tiedottajien pataljoonat, suomalaisiakin joukossa. Jälleen se löytää edestään kysymyksen: Miten komissio käyttää sille suotuja resursseja? Viestinnänkin osalta oikea vastaus kysymykseen käy päivä päivältä välttämättömämmäksi.