Devalvaatio oli ennen keino leikata Suomessa valmistetun vientituotteen hintaa. Keinona se on huomattavasti reilumpi kuin hallituksen kaavailut leikata pelkästään palkansaajien palkoista, sillä devalvaatio ottaa kaikilta saman valuutan käyttäjiltä tasapuolisesti.
Kuulumme kuitenkin Euroopan-unioniin, jonka jäseninä on oman valuutan omaavia matalapalkkaisia maita Itä-Euroopasta. Jos meillä olisi oma valuutta ja haluaisimme EU:n sisämarkkinoilla ryhtyä kilpailemaan matalalla palkkatasolla ja valuutalla, niin joutuisimme laskemaan palkkaamme ja valuuttaamme esim. Romanian ja Unkarin tasolle. Näissä maissa ostovoima on heikompi, kuin euroon kuuluvassa Virossa.
Euroeroa edeltäisi poliittinen prosessi ja huhut, jotka saisivat ulkomaiset velkojat arvuuttelemaan millä ja minkä arvoisella valuutalla Suomi mahdollisesti maksaisi velkansa takaisin. Tämä arvuuttelu voisi nostaa valtion velkojen korot pilviin.
Jos valtiolla ei ole ulkomaista valuuttareserviä velkojen maksuun ja oman valuutan arvoa laskettaisi 20%, niin tarkoittaisi se myös euroon sidottujen lainojen nousua vastaavalla määrällä. Tämä olisi varsinainen epäonnenpotku asuntovelallisille ja valtiolle, joiden euroon sidottu velka nousisi samassa suhteessa. Vastaavasti kaikkien tuotteiden hinnat nousisivat siinä suhteessa, kuin mikä niiden ulkomaalaisuusastekin on. Elektroniikka ja koneet ovat käytännössä 100% ulkomaisia, ja jopa kotimainen porkkanakin on 30%:sti ulkomaista riippuvainen polttoaineiden, lannoitteiden ja työkoneiden osalta. Koska omaa kulutustavaraa valmistavaa teollisuutta ei enää ole, niin käytännössä kaikkien tuotteiden ja elintarvikkeiden hinnat nousisivat 20% niiden ulkomaalaisuusasteen osalta.
Vapaa maailmankauppa tarkoittaa sitä, että olemme osa kansainvälistä hajautettua tuotantokoneistoa, jossa jokainen maa on toisesta maasta riippuvainen. Edes supervallat eivät havittele omaa tuotantokoneistoaan kaikelle, koska se on liian kallis vaihtoehto. Nykypäivänä ainoa keino jolla pieni maa voi edes vähän yrittää vaikuttaa kansainväliseen kauppaan tai veroparatiisien rajoittamiseen, on yhteistyö muiden maiden kanssa. Tätä yhteistyötä meidän kannattaa jatkaa EU:ssa.
Pidän tällä hetkellä puheita euroerosta, sekä valuutta- ja palkkatasolla kilpailua vain kilpajuoksuna kohti vuoren jyrkänteen reunaa. Siinä tyhmin varmasti voittaa kilpailun, mutta tekee sen yksin ja tuskissaan.
Meidän tulee panostaa erityisesti osaamiseen, joka voidaan valjastaa korkean osaamisen vientituotteiksi. Kun ottaa huomioon maamme kansainvälisestikin erinomaisen koulutus- ja kilpailukyvyn tason, sekä korkean teknologian vientialojen vähäisyyden, niin voidaan aiheellisesti ihmetellä miksi nämä eivät kohtaa toisiaan vientiteollisuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki tieteellinen tutkimus tulisi valjastaa pelkästään kaupalliseen käyttöön, sillä eri tieteenlajit tukevat toisiaan. Tämä ei tarkoita myöskään sitä, että valtion pitäisi leikata tutkimusrahoitusta, koska yrityksetkin tekevät juuri nyt sitä samaa. Tämä on TEKES:n pääjohtaja Pekka Soininkin mukaan myrkyllinen coctail.
Tässä tilanteessa tutkimuksesta leikkaaminen voi taannuttaa meidät hyvinvointivaltiota edeltävään aikaan.
Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaa-sanomalehdessä 01.02.2016