Tanska on pian pulassa, samoin Britannia.
Ne ovat heittäytyneet populismin virran vietäväksi.
Kansanäänestyksissä kansalta kysytään usein monimutkaisten asiakokonaisuuksien suuntaa. Kuinka suhde EU:hun tulisi järjestää, pitäisikö Natoon liittyä, olemmeko itsenäinen kansa?
Erittäin tärkeitä kysymyksiä, jotka kansanäänestyksessä usein redusoidaan kyllä/ei-vaihtoehdoksi. Kuten tiedämme, asioiden yksinkertaistuessa avautuu ovi äärimielipiteille. Maltillinen, asiapohjainen keskustelu ei saa riittävästi huomiota.
Tanskassa järjestettiin vuoden 2015 lopulla kansanäänestys, jossa kansalta kysyttiin kyllä/ei-kysymyksillä kansan suhtautumista tiettyihin lakipaketteihin, jotka säätelevät Tanskan oikeudellisten- ja sisäasioiden käytäntöjä. Siis esimerkiksi eurooppalaista poliisi- ja syyttäjäyhteistyötä. Siis turvallisuusyhteistyötä Euroopassa. Kyllä vai ei? Bryssel vai Tanska? "Me" vai "ne"?
Kansa ei selkeästikään tajunnut mistä se äänesti. Moni otti äänellään kantaa Euroopan Unioniin yleensä, toiset protestoivat kotimaansa hallituspolitiikkaa, joku purki äänestämällä turhautumistaan, kun on jäänyt työttömäksi.
Ei. Kysymys ei ollut noista asioista. Kysymys oli siitä, onko Tanska vuoden 2017 alusta enää Europolin ja Eurojustin jäsen. Torjutaanko Euroopassa liikkuvia rikollisryhmiä yhdessä muiden EU-maiden kanssa. Saako Tanska ennakkovaroituksia toiselta EU-maalta, kun jokin turvallisuusuhka lähestyy sitä. Kun ulkomainen rikollisryhmä murtautuu satoihin tanskalaiskoteihin ja ehtii poistua maasta, saako Tanska muilta mailta apua rikollisten kiinni saamiseksi.
(Tiedoksi: Europol on EU-maiden poliisivirasto, jonka mandaattiin kuuluu torjua sellaista rikollisuutta, jota yksikään yksittäinen valtio ei pysty torjumaan. Haagissa Europolin pääkonttorissa työskentelee 950 EU-kansalaista. Eurojust on EU-maiden syyttäjävirasto, joka koordinoi kansainvälistä rikostutkintaa.)
Tanska äänesti ei. Se on pian pulassa. Ellei (sisä-)poliittista ratkaisua keksitä, menettää Tanska kaiken yhteyden Europolin kautta tehtävään poliisiyhteistyöhön. Ei yhdysupseereita, ei mahdollisuutta osallistua projekteihin, ei omia kansalaisia analyytikkoina järjestäytyneen rikollisuuden yksiköissä, ei ennakkovaroituksia, ei tiedonvaihtoa, ei osallisuutta kattavaan tilannekuvaan - karrikoiden; Tanska on yksin. Kansainväliset rikosilmiöt tulevat Tanskaan jatkossa yllätyksenä ja hinnan maksaa Tanskan kansa.
Juhannuksena 23.6.2016 Britanniassakin oli kansanäänestys. Äänestyksen ympärillä vellonut keskustelu löysi pian ääripäänsä; EU on paha tai EU on hyvä. Unohtui mistä kaikesta äänestetään. Joidenkin intresseissä oli nimenomaisesti hämmentää äänestäjien mielipiteitä. Britannia äänesti itsensä ulos.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etteivät Europolissa työskentelevät Britannian kansalaiset voi hakea jatkoa työsuhteilleen. Työsuhteet ovat viiden vuoden mittaisia ja niitä voi hakea vain EU-kansalainen. Monen duuni on jo katkolla.
Voidaan sanoa, etteivät kansalaiset (missään maassa) tunnu ymmärtävän, että EU-maan poliittinen vaikutusvalta ja omien etujen puolustaminen ei tapahdu pääministerikokouksissa. Ne ovat vain julkisivu. Jokainen EU-maa saa merkittävää hyötyä omista virkamiehistään pelipaikoilla ja työryhmien jäseninä. Kaikki todellinen työ ja vaikuttaminen tehdään kulisseissa.
Suomenkin sisäinen turvallisuus perustuu pitkälti Suomen poliisin, Rajavartioston ja Tullin aktiiviseen rooliin eurooppalaisessa viranomaisyhteistyössä, joka on pitkälti riippuvaista Suomen EU-jäsenyydestä. (Eiväthän meitä kotimaiset rikolliset uhkaa; he ovat hyvin kontrollissa.)
Rikollisjärjestöt hajauttavat toimintansa tarkoituksella usean maan alueelle, jotta kiinni jäädessään yhdessä maassa ei tuon yhden maan viranomaisilla olisi mahdollista saada käsitystä toiminnan ja rikollisorganisaation laajuudesta. Se on riskienhallintaa.
Koska kansaa ei oikein mitenkään voi riittävästi informoida siitä, mistä he itse asiassa äänestävät, ei kansanäänestyksiä kannattaisi järjestää ollenkaan.
Turvallisuushakuisten suomalaisten ei pitäisi ottaa sitä riskiä, että järjestään kansanäänestys, ja heittäydytään siihen arpapeliin, jonka populistiset äänenpainot mediassa saavat aikaan. Sen sijaan, arvon suomalaiset, äänestäkää vaaleissa. Käyttäkää ääntänne kun valitsette edustajia parlamenttiin.
Ja te, poliitikot - älkää paetko päätöksentekovastuutanne järjestämällä kansanäänestyksiä. Teette siinä karhunpalveluksen maalle, jota puolustamaan teidät on valittu.