Jatkuuko Suomessa muutamia vuosia vallinnut kehitys? Onko ylipäätään mahdollista saavuttaa kestävän talouskasvun tila? Näitten kysymyksien pitäisi olla mielestäni varsin korkealla pohdinnoissa ja tavoitteiden asetannassa, kun uutta hallitusta muodostetaan. Niin myös tuleviin EU-vaaleihin liittyvissä vaalikeskusteluissa. Vientisektorin positiivinen vire jatkui tammi- ja helmikuussa jopa niin, että tavaraviennin kauppatase oli lähes puoli miljardia ylijäämäinen, kun se edellisvuonna tammi-helmikuussa oli saman verran alijäämäinen (tullitilasto). Tosin tässä on muutamia yksittäisiä isoja toimituksia, jotka ajoittuivat alkuvuoden kuukausille.
Vientiteollisuuden aikaansaama verokertymä on suuruusluokkaa 28 miljardia euroa (teknologiateollisuuden katsauksista). Onhan se valtava potti verrattuna vaikkapa tämän vuoden valtion budjettiin, joka on noin 55 miljardia. Viennin arvosta noin 60% tulee EU maista (kokonaisuudessaan Euroopan maista noin 70%). Euroalueen viennin arvo on noin 40%. Suurin kasvu alkuvuoden kuukausina syntyi EU maista. Vakaa ja kilpailukykyinen EU on Suomen hyvinvoinnin perusta. Näin ainakin minun mielestä. Venäjän voimakkaat suhdannevaihtelut, USA:n tempoileva sopimuskäytäntö ja vaikutus mm. Kiinan ja Japanin talouskasvuun, ovat tuoneet omat epävarmuutensa Euroopan ulkopuolelle suuntautuvalle vientiteollisuudelle ja vaikeuttaneet markkinointiponnisteluja.
Kasvuennusteet maailmalla osoittavat kautta linjan hiipumisen merkkejä. Myös EU-alueella. EU-maitten yhteisenä strategiana on viennin ohessa sisämarkkinoihin liittyvän liiketoiminnan vahvistaminen. Varoja ja kehityshankkeita halutaan kohdistaa jatkossa erityisesti tutkimukseen ja koulutukseen. Siinä missä USA:n viime vuosien poliittinen tahtotila on ollut omien sisämarkkinoiden kasvattaminen, olisi EU:n huolehdittava myös oman sisämarkkinan vahvistamisesta. EU:n liiketoimintaan liittyvillä verkostoilla (poliitikot mukaan lukien) olisi tähän jopa paremmat edellytykset, koska sisämarkkinoitten arvo kokonaisuudesta on prosentuaalisesti melkoisen paljon pienempi kuin USA:ssa. Muutama vuosi sitten sisämarkkinoiden arvo liiketoimintakokonaisuudesta EU:ssa oli 60% kun se vastaavasti USA:ssa oli noin 70%. Jo parin-kolmen prosentin lisäys sisämarkkinoilla tapahtuvaan kauppaan toisi useita satoja miljardeja tavoiteltavaksi myös suomalaiselle vientisektorille.
Yritykset tarvitsevat vakaata toimintaympäristöä, joka mahdollistaa ennustettavuuden. Uusien investointien takaisinmaksuaika teollisuudessa on tyypillisesti 5…10 vuotta. Jos näkymä tulevaisuuteen on hämärän peitossa, investointeja helposti lykätään. Mikäli poliittinen päätöksentekojärjestelmä ei tue yritysten kehitystavoitteita, ajaudutaan hyvinkin nopeasti vientiteollisuuden verokertymän vähenemiseen. Tummia pilviä osaltaan tuo seikka, että paljon työllistävän sektorin – rakentamisen, ennustetaan vuoden lopussa kääntyvän laskuun.
Sen lisäksi, että vientisektorimme on pärjännyt näinkin hyvin, ovat ulkomaiset investoinnit (erityisesti yritysostojen kautta) lisääntyneet Suomeen kahtena viimeisenä vuotena. Kaikkia sukupolvenvaihdoksia ei pystytä toteuttamaan suomalaisin ”voimin” ja monen yrityksen toiminta vaarantuu, jos ja kun perheen sisältä ei löydy jatkajaa. Kappalemääräisesti 4300 ulkomaalaisomisteisessa yrityksessä työskentelee noin neljännesmiljoona henkilöä. Suomea kiinnostavana sijoitusmaana kannattaa ylläpitää ja kehittää edelleen.
Euroopan Unioni on mielestäni ollut ja on edelleen onnistunut kokonaisuus. Keskieurooppalaisen elinkeinoelämän aloittama ”painostus” 80-luvun puolessa välissä integraation kehittämiseen on kantanut hedelmää. Vuoden 2008 finanssikriisi, Venäjän suorittama Krimin kaappaus, pakolaiskriisi ja nyt meneillään oleva Brexit ovat herkistäneet ja lisänneet EU:n maissa käytävää keskustelua. Vaikka häiriöt luovat mahdollisuuksia populismille ja tilanteiden hyväksikäyttäjiä on ilmaantunut, on sekin tarpeellista. Poliittista tilannetta unionin eri valtioissa ja muutoksia seurataan aivan erilaisella intensiteetillä kuin 10…15 vuotta sitten. Siitä kuuluu erityinen kiitos EU-kriitikoille ja vastustajille.
Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin omista eduistamme huolehtien. Huolehtia, että saamme elintärkeät veroeurot jatkossakin turvaamaan hyvinvointimme. Se ei todellakaan tarkoita ”liittovaltiota” vaan EU maitten yhdessä siunaamaa strategiaa, jonka kärkinä ovat talous, työllisyys ja turvallisuus. Työpaikat, oppilaitokset, yritykset ja julkisen vallan majapaikat ovat jossakin kunnassa, joka sijaitsee jossakin valtiossa. EU:n elinkeinoelämä on verkostoitunut valtavasti kahdenkymmenen vuoden aikana. Tästä on kiittäminen tavaroiden ja pääomien liikkumista vapaasti. Sekä yhdessä kehitettyjä standardeja, laatujärjestelmiä, direktiivejä ja toimintamalleja, joista ehkäpä tärkeimmät liittyvät logistiikkaan. Liiketoimintaan sekä tutkimukseen ja koulutukseen liittyvät verkostot ovat tärkein liima ja vahvuus EU-valtioiden välillä.