Hesari ei julkisesti ole minkään ideologian tai asian äänenkannattaja, mutta käytännössä se on hyvin vahvasti EU:n, Naton, ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen äänenkannattaja.
Tällä kertaa analysoin HS:n sunnuntaisivujen toimittajan Jaakko Lyytisen 24.3.2019 kolumnissaan esittämiä asioita brittien Brexit-erosta. Lyytinen tuo esiin asioita tavalla, joiden väitteitä ja perusteluita on jo sinällään mielenkiintoista analysoida. Hakematta tulee mieleen myös se mielipiteen muokkaus eli propaganda, jota Suomessa käytiin EU-äänestyksen alla loppukesästä ja syksyllä 1994.
Tässä Brexit-jutussa useimmilta näyttää unohtuneen, mitä britit oikeastaan halusivat ja edelleen haluavat EU-erossaan. Britit halusivat eroon ihmisten vapaasta liikkumisesta EU:n sisällä. He halusivat ja haluavat edelleen, että he voivat tehdä vapaakauppaa EU:n kanssa eli tavarat, palvelut ja raha liikkuisivat vapaasti.
Mutta tämä ei ole sopinut EU:lle. EU sanoo, että britit eivät voi poimia rusinoita pullasta. Tämähän tarkoittaa sitä, että EU tunnustaa, että ihmisten vapaa liikkuminen on rasite. Nyt pakolaiskriisin myötä tämä on kirkastunut lähes kaikille EU-maille – paitsi Suomelle. EU:sta tuntuu pahalta, että britit pääsisivät tästä ongelmasta eroon. Mutta kuinkas ollakaan, niin helmikuun lopussa astui voimaan vapaakauppasopimus EU:n ja Japanin välillä.
Tämä tilanne tarkoittaa, että briteille halutaan kostaa, vaikka heillä on kaikki valmiina vapaakauppaa varten. Luopiolle pitää kostaa, koska heillä ei ole riittävää EU-vakaumusta. Vaikka EU:n ihmisten vapaa liikkuminen onkin rasite, niin EU ja sen liuttaminen kohti liittovaltiota on kuitenkin se oikea poliittinen oppi kaikkien EU-fanien mielestä.
Lyytinen kirjoittaa, että briteillä on kieroutunut omakuva, koska ”kesäkuussa 2016 britit päättivät pärjätä yksin ilman muuta Eurooppaa”. Nyt lähti Lyytisen mopo keulimaan pahasti. Ei britit koskaan ole ilmaisseet haluavansa pärjätä yksin ilman Eurooppaa. Lyytisen lauseessa EU ja Eurooppakin meni samaan käsitteeseen. Onko siis norjalaisilla ja sveitsiläisilläkin niin kieroutunut omakuva, että ”he päättivät pärjätä yksin ilman Eurooppaa”?
Lyytinen kirjoittaa, että brittien ”EU-kansaäänestyksen tulos oli manipulaation mestarinäyte ja se osoitti, että kuinka vastustuskyvytön demokratia on, kun sillä on vastassa disinformaation, valeuutissoinnin ja sosiaalisen median mikrotargetoinnin karmea koktaili”.
Kun Lyytinen kyseenalaistaa demokratian, niin hän vilauttaa esiin sellaisen vaihtoehdon, että pitäisi ilmeisesti olla jokin totuuskomissio, joka seuloo julkisuuteen päästettävästä materiaalista disinformaation ja valeuutisoinnin. Silloin ollaankin lähellä sellaisia aatteita kuin reaalikommunismi, fasismi ja natsismi, joissa vain yksi totuus pääsi julki.
Ei ole muuta keinoa, kuin luottaa kansalaisten kykyyn erottaa oikea informaatio ja valeinformaatio toisistaan. Jos he eivät siihen pysty, niin demokratian pelisääntöjen mukaan he saavat kärsiä seuraukset ja sehän on ihan oikein.
En yhtään epäile, etteikö briteille syötetty myös väärää informaatiota Brexitin vaikutuksista. Mutta niin tehtiin Suomessakin ennen EU-äänestystä vuonna 1994. Työnantajat järjestivät tilaisuuksia, joissa esitetiin työntekijöille yksipuolista EU-infoa. Sanomalehdet tekivät salaisen sopimuksen, että ne kirjoittavat vain myönteisiä asioita EU:sta. Presidentti Koivistokin on sanonut, että Suomen poliittisen eliitin piti runnata Suomi EU:hun Venäjän pelon takia. Tämä onnistui ilman, että siitä olisi vaalipuheissa puhuttu mitään. Markasta luopumisesta kansalta ei edes kysytty. Kyllä Suomessa on ollut vähintään yhtä yksipuolista ja vääristeltyä tietoa vuonna 1994 kuin briteillä vuonna 2016, mutta eri kantilta.
Ja sitten vielä yksi lainaus Lyytiseltä: ”Nyt pimeät ajat voivat palata”. Lyytinen tarkoittaa, että Brexitin myötä rauha Euroopassa on vakavasti vaarantunut. Mopo lähti keulimaan uudestaan.
Lyytinen heittää kehiin myös sanan populisti. Sehän on kätevä haukkamanimi, jolla halutaan halventaa vastapuoli, kun asia-argumentit loppuvat: ”EU-jäsenyyttä ajaneet populistit kehystivät luonnollisesti myös Brexit-äänestyksen sota-ajan retoriikalla”. Populismille ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta halventavassa tarkoituksessa se yhdistyy esimerkiksi italialaiseen koomikkoon Beppe Grilloon, joka johtaa puoletta nimeltä ”Viiden tähden liike”. Hänellä on ollut mm. sellainen lupaus, että kansan ei tarvitse maksaa veroja.
Haukkumanimenä populistilla kuvataan aatetta tai henkilöä, joka esittää selvästi terveen järjen vastaisia tai muuten toteuttamiskelvottomia ajatuksia ja lupauksia. Onko siis Brexitillä jotain tekemistä populismin kanssa? Ei pienimmässäkään määrin. Se on täysin realistinen ja toteuttamiskelpoinen asia. EU:n ulkopuoliset maat kuten Norja, Islanti ja Sveitsi osoittavat voivansa mainiosti – ja jopa paremmin – kuin EU-maat keskimäärin.
Mielestäni Lyytisen kirjoituksen yleissävy ja valitut ilmaisut eivät ole kärjistyksiä Brexit-asiasta, vaan ne siirtyvät sen rajaviivan yli, jossa informaatio muuttuu disinformaatioksi ja tosiasia valheeksi. Lyytinen ottaa käyttöön ilmeisesti huomaamattaan juuri ne keinot, joista hän syyttää Brexitiä ajavia tahoja. On yksinkertaisesti huolestuttavaa, että laatulehtenä pidetty Helsingin Sanomat toimii tällä tavalla. Se osoittaa, että HS ei ole löytänyt keinoja, joilla se voisi rehellisen journalistin tavoin taistella oikeana pitämiensä asioiden puolesta.
Se on vähintään yhtä huolestuttavaa kuin Euroopassa vyöryvä populistinen poliittinen suuntaus. Jos Hesari on aidosti huolestunut populismista, niin sen ei pitäisi vain päivitellä, että taas kyse on populismista, vaan Jeppe Niilonpojan tapaan kysyä, että miksi kukaan ei kysy, miksi Jeppe juo eli”Miksi ihmiset äänestävät populisteja”.
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Asialliset aiheeseen liittyvät kommentit ovat tervetulleita. Asiattomat solvaukset ja aiheen ulkopuolelle menevät kommentit poistetaan.