Britannian pääministeri Theresa May käy armotonta viivytystaistelua tulevaa Brexit-takarajaa vastaan. Mikäli hän ei onnistu myymään viivystystä kotimaan politikoille, kova sopimukseton Brexit rantautuu maaliskuun lopussa.
Kansainvälisen yritykset ovat jo varmasti tähän mennessä tehneet johtopäätöksensä maan hallituksen kyvyttömyydestä ja sitoutumishaluttomuudesta. Vaikka ruma avioero EU:sta on vielä epävarma, näyttää siltä, että EU:n kovan ytimen ehdoton linja voi joutua joustamaan unionin sisällä, kun keväällä käydään europarlamenttivaalit. EU:n ehkä kovin geopoliittinen haaste ovat hajanainen sisäpolitiikka, jota hyödyntävät sekä idän että lännen vallankäyttäjät. Kaikesta huolimatta kenties tämä jakautunut aseman monen erilaisen kansakunnan Euroopassa on parempi vaihtoehto kuin monoliittinen eurooppalainen imperiumi. EU:n heikkous on myös sen vahvuus, joskin tämä takaa, ettei siitä koskaan muodostu yksihallitsijan pragmaattista työkalua.
EU:n keskeinen rakenteellinen ongelma nimittäin pyöristyy kasvavan byrokratian ja teknokratian ympärille. Tämä jos mikä on omiaa etäännyttämään kansalaisia parlamentaarikoista Brysselissä. Virka-aatelisto elää eristyksissä eurooppalaisen keskiluokan ongelmista. Vaikka populistit keinoja kaihtamatta pyrkivät nostamaan työläisen ahdinkoa esille, tämä nopeasti unohtuu ja viimeistään haudataan työkiireiden taakse. Ikävä kyllä EU:n integraatioinnon tielle ovat asettuneet joukko kansallismielisiä poliitikkoja, jotka viettävät suurimman osan ajastaan kotimaittensa kamaralla.
EU:n tämän hetkinen välitön tulevaisuus on rakennettu kriisien pohjalle. Tulevissa vaaleissa teemoina leijailevat ilmastonmuutos, maahanmuutto ja hidastuva globaali talous. Eikä kaukana perässä hiivi heikkenevä ikärakenne, kytevä maailmanlaajuinen velkakriisi ja keskiluokan tyytymättömyys.
Brexit on poliittiselle luokalle painajainen. Euroopan tulevaisuus ei näytä demokraattiselta.
