Uusliberalistinen talouspuhe on vallannut niin tiedotusvälineet kuin arkisen sanankäytön. Yleisesti puhutaan ”markkinoiden vapauttamisesta”, ”julkisen sektorin sopeuttamisesta” ja ”talouskasvun välttämättömyydestä”. Tällaisesta puhetavasta pitää päästä eroon, samoin koko uusliberalismista talouspolitiikassa. Uusliberalismi joutaa romukoppaan. Ihminen ja ympäristö on otettava politiikan keskiöön.
Markkinat eivät todellakaan tarvitse vapauttamista, vaan tiukkaa valtion sääntelyä, jotta voidaan toteuttaa oikeudenmukainen ja ympäristön kannalta suotuisa yhteiskunta. Julkisella sektorilla tarvittaisiin enemmän työntekijöitä, ei jatkuvaa tehostamista tai kikyilyä. Tarvitsemme vahvan julkisen sektorin turvaamaan työpaikkoja, jotka alati vähenevät yksityiseltä sektorilta. Talouskasvu ei myöskään ole välttämätöntä muussa kuin nykyisessä talousjärjestelmässämme, josta tulisi pyrkiä eroon. Taloutemme perustuu ahneuteen ja jatkuvaan velanottoon niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Tällä järjestelmällä on kaiken lisäksi pyhimyksen sädekehä päänsä päällä, vaikka järjestelmä itsessään on täysin sairas, ja se tulisi korvata tyystin toisenlaisella.
Nyt vaalien alla puhutaan paljon ympäristön tilasta, ja hyvä niin. Silti ei samaan aikaan nähdä mitään ongelmaa EU-jäsenyydessä, joka takaa ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden ja merkitsee täten valtavaa rasitusta maapallolle, kuten kaikenlaiset vapaakaupan edunvalvontasopimukset ja jatkuvan talouskasvun tavoittelukin. Siksi en voi pitää EU-myönteisyyttä enää edes sinisilmäisenä hyväuskoisuutena, vaan pelkästään vastenmielisenä tekopyhyytenä.
Henri Aitakari
puheenjohtaja
Itsenäisyyspuolue