Valtamedia työntää uutisia kiihtyvään tahtiin brittien Brexit-sopimuksesta ja siitä, että asia ratkennee tämän päivän (15.1.2019) äänestyksessä. Se on tuotu selvästi esiin, että äänestyksen tuloksena britit lähtevät EU:sta joko ilman sopimusta tai sitten neuvotellun tuloksen mukaisesti (kutsuttu myös Mayn sopimukseksi). Tämä jälkimmäinen vaihtoehto onkin sitten hyvin tarkkaan pidetty suurelta yleisöltä piilossa, että mikä on sen oleellinen sisältö ja mitä se tarkoittaisi.
Löysin tänä aamuna tiedon, että pääministeri Mayn neuvottelema Brexit-sopimus tarkoittaa väliaikaista tulliliittoa 31.12.2020 asti. Siinä on myös optio yhden kerran jatkettavasta siirtymäkauden pidennyksestä, joka on tehtävä ennen 1.7.2020.
Aika usein menee sekaisin käsitteet yhteismarkkinat, vapaakauppa ja tulliliitto. Sisämarkkinat tarkoittavat kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista. Vapaakaupassa tai tulliliitossa ei sovelleta ihmisten vapaata liikkumista. Tulliliitto eroaa vapaakaupasta siinä, että tulliliiton alueella sovelletaan yhteisiä tullimääräyksiä kolmansia maita koskien, kun taas vapakaupassa kumpikin osapuoli soveltaa omia säännöksiään kolmansia maita koskien.
EU-propagandan mukaisesti pääministeri May on saanut osakseen kovaa arvostelua ja säälittelyä, että hän joutunut tekemään kovin huonon sopimuksen EU:n kanssa. Väliaikainen tulliliitto ei mielestäni ole huono sopimus, vaikka Brexitin tarkoituksena tietääkseni on ollut vapaakauppa-sopimus EU:n kanssa. EU on sanonut, että britit eivät saa poimia rusinoita pullasta. EU:n politiikka kuvaa erinomaisesti se, että EU ja Japani ovat solmineet vapaakauppasopimuksen, joka astuu voimaan helmikuussa 2019. Nuorisoslangilla: EU voi siis olla Japani kaa, mutta ei Englannin kaa.
Minulle ei ole yhtään epäselvää, mistä tässä on kysymys. EU haluaa hajoamisprosessissa olevalle EU:lle osoittaa, että ei kannata yrittää brittien temppua. Jos sen teette, olette luopiota, joita kohdellaan pahemmin kuin kolmansia maita eli olette hylkiöitä.