EU solmii vapaakauppasopimuksen Japanin kanssa, joka astuu voimaan ensi helmikuussa. Tässäpä oiva tilaisuus seurata, mitä EU tekee Englannin kanssa. EU on antanut ymmärtää, että kun Englanti on esittänyt Brexit-tavoitteeksi EU:n sisämarkkinoiden typistämisen vapaakaupaksi eli tulliliitoksi, niin se on kovin härski vaatimus. EU sanoo, että Englanti ei voi poimia rusinoita pullasta eli ottaa vain sen, joka on hyvää ja toimivaa EU:ssa eli tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaan liikkumisen. EU:n mukaan Englannin on syötävä koko pulla, jossa on Englannin mukaan karvas lisuke eli ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällöin pullaa kutsutaan nimellä sisämarkkinat. EU:lla on oma terminologiansa.
Ans kattoo, mitä tästä tullee. Tulleeko sitä vaiko tätä vai ei mittään. Nimittäin Brexitistä. EU:n kohdalla kaikki vaihtoehdot ovat mukana pelissä loppuun asti ja kun aika loppuu, niin peli jatkuu vielä sittenkin, koska EU pysäyttää kellot. On ne sellaisia EU-herroja, että ne pystyvät pysäyttämään ajan kulun.
Monet ovat täälläkin kirjoittaneet, kuinka huonon sopimuksen Englanti joutuu tekemään EU:n kanssa. Tarkemmin kysyessäni, kukaan blogisti ei ole kyennyt yksilöimään, että minkälainen se huono sopimus on sisällöltään koskien näitä EU:n kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista.
Koko valtamedia mukaan lukien Yle ja MTV raportoivat päivittäin, kuinka pääministeri May on vaikeuksissa huonon Brexit-sopimuksen vuoksi. Valtamedialta vain on täysin hukassa median perimmäinen tarkoitus eli tiedon välitys. Tilalle on tullut tarve vääntää rautalangasta, mitä ihmisten pitäisi ajatella asiasta. On tietyllä tavalla erittäin huvittavaa seurata uutisointia, jossa ei pystytä kertomaan asioiden sisältöä ja toisaalta on järkyttävää, miten kansalaisia pystytään manipuloimaan asiassa, josta ei tiedetä mitään, mutta puhutaan ikään kuin tiedettäisiin. Ja puhutaan ihan vakavasti.