Olen yrittäjän vaimo.
Kirjoitettuani nuo pahaenteiset sanat, ymmärrätte että sävy on ajoittain kiihkeä.
Millaista on olla pk-yrittäjänä Suomessa
Yrittäjänä olemisessa on paljon hyviä puolia, mm. asiakaskontaktit. Toinen puoli taas on yhtä helvettiä. Suomessa on Matti Vanhasen (kesk) hallituksen jäljiltä voimassa ”Laki maahanmuuttajien erityistuesta 1192/2002” joka tuli voimaan 2003. Tällä lailla maahanmuuttajien yritykset vapautettiin veroista ensimmäisten toimintavuosien ajalta so. maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat nauttineet verottamattomuuden etua (ks. Tuloverolaki 1360/2002, 92§ kohta 9.), verovapautta.
Kantaväestöön kuuluvat pk-yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa kohtelussaan: veroa maksavan yrityksen on mahdotonta kilpailla hinnoittelussa veroa maksamattoman yrityksen kanssa. Perustuslain tasa-arvoista kohtelua koskeva pykälä ei koske suomalaisia.
ALV-verovapaus maahanmuuttajien yrityksille kestää jopa kymmenen vuotta, tai siihen asti kun maahanmuuttaja saa Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttajayrittäjät saavat myös starttirahaa aina kolmeen vuoteen asti lähes sata euroa päivässä, ja sekin on verotonta.
Suomalainen yrittäjä maksaa ALV:ia 24 prosenttiin asti minkä päälle tulevat tietysti muut verot ja pakolliset maksut.
Maahanmuuttajien veroetua nauttivia yrityksiä on noin kolmannes pk-yrityksistä. Kolmannes pk-yrityksistä ei maksa veroja. Ei olekaan vaikea ennustaa, että tänä ja ensi vuonna moni suomalaisomistuksessa oleva pk-yritys menee konkurssiin tai lopettaa. Hallitukselle se kyllä tulee yllätyksenä – kuten kaikki muukin minkä tavallinen tallaaja pystyy päättelemään ilman asiantuntija-apua.
(Sivuhuomautus: Verottomuusetua nauttivat Suomessa myös Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset ”avainhenkilöt” eli EU:n virkamiehet, pankkiirit sekä erinäisten instituutioiden työntekijät).
Suomalainen pk-yrittäjä eikä hänen perheensä myöskään saa toimeentulotukea, ei edes tarvitessaan. Yrittäjien pitää vaan hyväksyä riskit, tuumi arvojohtaja Sauli Niinistö (kok).
Tästä pääsemme sujuvasti aasinsillan kautta siihen
Miksi pk-yrittäjä ei työllistä?
Olettakaamme, että 24/7 hommaa painava pk-yrittäjä haluaisi palkata itselleen kipeästi tarvitsemansa työntekijän, jolle hän olisi valmis maksamaan 2000 € brutto.
Voidakseen maksaa tuon kaksi tonnia palkkaa, yrittäjän tulee ensin ansaita himpun verran alle 5000 €, jotta palkan maksaminen kaikkine sivukuluineen onnistuisi.
Tuon lisäksi pitää sitten tienata lisää ALV:iin ja muihin veroihin ynnä kaikenlaisiin pakollisiin maksuihin (erilaiset passit, kurssitukset, vakuutukset, tarkastusmaksut ja tarkastuksen tarkastamisen maksut joita EU-alueella piisaa – kuten maanviljelijät hyvin tietävät) ja jos meinaa itsekin syödä, vielä ihan helvetisti lisää.
Pk-yrittäjä tietää, että Suomen työttömyys- ja työllisyystilastot ovat enimmäkseen kirjanpitokikkailun tuloksia, ja että todellisuus on paljon karmeampi. Pk-yrittäjä tietää myös, että Rahaton ei osta. Jos maksavaa asiakaskuntaa ei ole näköpiirissä, on järkevämpää lopettaa toiminta kun vielä kykenee. EU-alueella ollaan viimeisimmän talous-, velka- ja finanssikriisin jäljiltä päästy kymmenessä vuodessa vasta ylittämään kriisisumaa edeltänyt nollaraja.
Edellä kuvatun kaltainen veropolitiikan ”dynaamisten vaikutusten” yhtälö on tuottanut lukemattomia suomaisessa omistuksessa olevia pk-yrityksiä, joiden omistaja nauttii 0-600 euron/bruttokuukausituloja. Suomalaiset pk-yrittäjät ovat tavallaan rinnastettavissa aktiivimallin uhreina rimpuileviin suomalaisiin työttömiin, jotka on ohjattu tekemään palkatonta työtä milloin minkäkin nimikkeen alla. Työttömällä vain on edes pieni mahdollisuus saada toimeentulotukea. Kela tietysti saattaa laukaista nk. kolmen kuukauden ansan, millä tarkoitetaan sitä että jos aktiivimallinen ehtoja täyttävä osa-aikatyötä tekevä työtön ei saa palkkaansa kolmen kuukauden kuluessa – työnantajahan saattaa olla itsestään riippumattomista syistä rahaton eikä kykene palkkaa maksamaan – työtön jätetään ilman peruspäivärahaakin, koska ”ehto ei täyty”.
Mutta Suomen hallituksen mukaan meillä on ”talouden nousukausi”.
Keltaiset liivit
Olen seurannut Ranskan Keltaisten liivien mielenosoitusten leviämistä Ranskasta Belgiaan ja Alankomaihin. Italian Viiden tähden liike näkyi tukkineen tukimielessä liikennettä rajalla. Saksassa kuohuu, samoin Isossa-Britanniassa.
Brysselissä yritettiin vallata parlamenttitalo. Kuinka sopivasti sattuikaan, että Strassbourgissa muuan ”poliisin tarkkailussa oleva”, Allahu Akbaria huutanut, yli kahdestakymmenestä rikoksesta tuomittu maahanmuuttoteollisuuden tuonti ryhtyi ammuskelemaan! Päästiin kieltämään mielenosoitukset (Egypti on muuten kieltänyt keltaisten huomioliivien myynnin) ja julistamaan ”korkein uhka –tila”. Asiakirjaväärentäjä Jyrki Katainen (kok) tviittaili parlamenttitalon kellarista Strassbourgista riemuiten olevansa kavereineen turvassa sillä välin kun tavallisia ihmisiä ammuttiin kadulla. Europarlamentti ja komissio tulevat epäilemättä siihen tulokseen, että poikkeustilalain julistaminen EU:n laajuisesti on tarpeen. Parhaillaan luultavasti mietitään vain ilmoituksen sanamuotoja, että ei tarvitse sanoa meneillään olevan sodan EU:n ja jäsenmaiden väestön välillä. Eliitin ja kansan välillä.
Keltaiset liivit on julkaissut ”Kansan direktiivit” joka sisältää liian monta kiellettyä aihetta, kuten eron EU:sta ja NATOsta, pankkien palauttamisen palvelemaan kansantaloutta, mediamonopolien purkamisen ja uutisoinnin totuudellistamisen että suomalainen ”vastuumedia” siitä uutisoisi. Keltaiset liivit haluavat direktiiveissään Ranskan lopettavan hyökkäyssotiin osallistumisen, yksityistämisten lopettamisen sekä jo yksityistetyn omaisuuden kansallistamisen, veronkierron lopettamisen sekä ideologian poistamisen kouluopetuksesta. Monen muun kannatettavan asian ohella. Lukekaa itse vaatimuslista, ja ajatelkaa, ajatelkaa ihan itse.
Facebookiin näkyy syntyneen jo jokunen Suomen Keltaiset liivit –ryhmä, jotka keräävät jäseniä kiitettävää vauhtia.
Sisäistäkää tämä: edustuksellinen demokratia on hierarkia. Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin edunsaajaryhmät päättävät hierarkiassa, kenelle jaetaan ja keneltä otetaan.