Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vierailu Suomeen on nostanut keskusteluun Ranskan interventioaloitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin kykyä vastata yllättäviin kriiseihin. Joukkojen on ennen kaikkea ajateltu toimivan Euroopan ulkopuolella humanitaaristen kriisien yhteydessä. Ranskan lisäksi aloitteeseen on jo sitoutunut Belgia, Britannia, Saksa, Tanska, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Viro. Tässä joukossa Suomen on syytä olla mukana.
Ranskan aloite on enemmän kuin tervetullut ja hyvä lisä jäsenmaiden alkuvuodesta hyväksymään sopimukseen asevoimien ja -tarvikkeiden vapaasta kauttakulusta Euroopassa. Näin pystytään vahvistamaan jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja avuantoa mahdollisten konfliktien ja kriisien keskellä.
Interventiojoukkojen tehokas hyödyntäminen EU:n ulkopuolella edellyttää unionin ilmakuljetuskyvyn parantamista sekä tehokkaampaa tukeutumista jäsenmaiden kansainväliseen tukikohtaverkostoon. Toivon mukaan näihin löydetään yleiseurooppalaiset ratkaisut, varsinkin kun Britannian irtaantuminen unionista jättää molempiin merkittävän aukon täytettäväksi.
Aloite interventiojoukoista ei ole askel unionin militarisoimiseksi vaan pyrkimys vahvistaa maanosamme turvallisuutta. Mitä enemmän pysymme luomaan vakautta ja mahdollisuuksia ihmisille konfliktien riivaamilla alueilla Afrikassa Lähi-idässä niin sitä turvallisempi on Eurooppa. Mahdollisuuksien luominen koulutukseen, terveydenhoitoon, työhön ja toimeentuloon ei kuitenkaan ole mahdollista ilman turvallisuutta ja tähän turvallisuusvajeeseen interventiojoukot ovat osaltaan ratkaisu.
Suomen kannalta aloitteen hyväksyminen olisi linjassa 2010-luvulla tehtyjen kahdenvälisten ja monenkeskisten sopimusten kanssa, jotka ovat integroineet Suomen vahvasti osaksi läntisisiä puolustusrakenteita ilman jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.
Presidentti Donald Trumpin kyseenalaistaessa Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustukseen, Venäjän informaatiovaikuttaminen yhdistettynä maan haluun supervallan palauttamiseksi sekä epävakaus Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edellyttävät Euroopan unionilta itsenäistä vastuunkantoa maanosamme turvallisuudesta.
Yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa Suomen tulee olla ehdottomasti mukana.