Tänään (8.3) Jari Alenius kommentoi Iltasanomissa "EU:n hylkäävän historiallisia periaatteitaan yhden päämäärän vuoksi", viitaten Unionin kasassa pitämiseen ja EU:n ja Turkin keskusteluihin pakolaiskriisistä. EU joutuu myötäilemään joka päivä yhtä autoritaarisempaa maata selvittääkseen humanitääristä kriisiä Kreikassa, jossa tuhannet ihmiset ovat lukittuina Makedonian rajalla odottaakseen, Aleniuksen sanoin, "uutta tulevaisuutta".
Voidaan kuitenkin pohtia, miksi tätä uutta tulevaisuutta ei ole Kreikassa? Minkä takia Kreikassa on "epäinhimilliset olot"? Siksikö, että maa on korruption avuin taloudellisessa kriisissä, jonka takaiskuja muut eurooppalaiset maksavat, ja tavalliset kreikkalaiset kärsivät? Kuulostaa oudon tutulta.
EU hylkäsi periaatteensa jo kauan sitten. Kreikan varallisuuden pimittäminen, velkajärjestelyt ja suoranainen pelleily Euroopan politiikassa olivat EU:n sääntöjen vastaisia. Nyt poliitikot tajuavat kuitenkin sanoa suoraan "ei", ja myöntyä vapaan liikkuvuuden karsimiseen yhteisen hyödyn edessä. Visegrád-ryhmä ajaa kovaa linjaa pakolaisten suhteen, ja jo viime vuonna saimme lukea Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kovasta rajapolitiikasta, joka itseasiassa, oli nimenomaan EU:n sääntöjen mukaista. Unkarilla on velvollisuus rekisteröidä maahan tulevat pakolaiset Dublin-säännöksen mukaan. Toinen sääntö, joka on jo kauan sitten unohtunut.
Yhteinen hyvä on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos emme väärin muista, EU:n piti siirtää 160 000 pakolaista maiden sisällä. Näistä 272 on siirretty. Yksi Euroopan Unionin tavoite luoda ja edistää solidaarisuutta jäsenmaiden välillä. Tätä solidaarisuutta en ole itse koskaan nähnyt vaikeiden päätösten edessä. Esimerkiksi Ranska uhkaa Iso-Britanniaa suurella pakolaisten aallolla, mikäli Iso-Britannia eroaa EU:sta. Vaikka tilanne on moninainen, se ei selvästikään heijasta solidaarisuutta, arvoa jonka avulla pakolaiskriisi voisi olla helpompaa jokaiselle maalle ja ennen kaikkea pakolaisille.
Euroopan Unioni on instituutio, jossa kaikki maat paitsi Suomi vetävät kotiin päin. On tärkeää ymmärtää, että tälläinen arvojen venyttely ei ole mitään uutta, vaan nimenomaan kompromissi maiden välillä, jotka ajattelevat vain itseään. Osoitan itse solidaarisuutta saksalaisia kohti, joiden selkänahasta on hitaasti revitty ihoa irti muiden maiden lainojen maksamiseen ja aivan liian suuren pakolaisaallon kotouttamiseen. Unionin periaatteet ovat tietysti tärkeitä, mutta pitää myös ymmärtää että näitä suuria ja mahtavia arvoja ylläpitävä laitos on ihan yhtä kylmä kuin kuka tahansa muukin virkamies, ja joskus niitä vaikeita päätöksiä on tehtävä.
0