Huhut kertovat, että monet EU:n nettomaksajat eivät olisi suostuvaisia omien rahoitusosuuksiensa lisäämiseen Brexitin myötä, eivätkä ole valmiita hyväksymään esitystä EU:n rahoituskehykseksi. Paitsi Suomi. Suomen pääministerin Juha Sipilän mielestä esitys on hyvä ja Suomen tavoitteita on siinä huomioitu. Esitys ei oikein millään muotoa ole Suomelle hyvä, ja Sipilän puheet ovat vain sen selittelyä, että huonomminkin olisi voinut käydä. Tottakai olisi voinut käydä huonommin, mutta Suomella voisi mennä myös paljon paremmin, jos älyttömiin EU-vaatimuksiin ei suostuttaisi lainkaan. Siitä vaihtoehdosta ei kuitenkaan Sipilän hallituksessa saa keskustella. Paremmin pärjääminen ei ole siis edes vaihtoehto nykyhallitukselle.
Pieni kertaus on paikallaan. Suomi alkoi valmistautua EU-jäsenyyteen jo v. 1985, koska sen jälkeen Suomen pankki ei ole rahoittanut valtion toimintoja. Vaikka olemme olleet EU-jäseniä vuodesta 1995, olemme olleet EU:n ikeen alla siis 10 vuotta kauemmin. Tästä on se ikävä seuraus, että valtion on ollut pakko rahoittaa toimintojaan yksityisiltä liikepankeilta ottamillaan lainoilla. Näiden lainojen korkoja on vuodesta 1990 lähtien maksettu n. 75 miljardia euroa.
Tämän lisäksi olemme vuodesta 1995 lähtien olleet lähes koko ajan EU:n nettomaksajia. Nettomaksuosuus on vaihdellut ollen aluksi melko pieni, ja parina vuonna Suomi jopa sai enemmän kuin maksoi. Viime vuosina maksuosuus on kuitenkin kasvanut, ja nettomaksuja on kertynyt yli 6 miljardia.
Vuosittaiset tullimaksumenetykset ovat myös merkittävät. Vuosittain menetämme tullimaksuina n. 200 miljoonaa euroa. Parinkymmenen vuoden aikana tästäkin on kertynyt arviolta 4 miljardia, vaikka vuosittaista vaihtelua tietysti on jonkin verran.
Tämän pikaisen laskelman tulos on, että Suomi on lahjoittanut 75 miljardia pankeille korkomaksuina ja vähintään 10 miljardia EU:lle muuten vaan. Tästä kertyy kaikkiaan 85 miljardia. En puutu nyt tässä niihin verotulojen menetyksiin, joita aiheutuu pääomien vapaan liikkuvuuden takia (ehkä toiset 85 miljardia), mutta jo näidenkin laskelmien perusteella näyttää selvältä, että Suomi on aina valmis maksamaan toisten kulutuksen ja huvit. Sikäli Sipilän näkemykset ovat linjassa aiemman käytännön kanssa.
On perusteltua kysyä, mitä kaikkea tuolla 85 miljardilla eurolla olisi voitu tehdä. On kysyttävä, miksi nykyään halutaan pienentää julkista sektoria. On syytä kysyä, miksi suomalaisella maataloudella menee aina vain huonommin. On aiheellista kysyä, mitä varten sote-uudistusta puuhataan niin innokkaasti. On tarpeen kysyä, miksi Suomi ei toteuta kansalaisiaan hyödyttävää politiikkaa. On pakko kysyä, mihin on unohtunut järjen käyttö.
Kyllä tässä kaikessa tietynlainen järki mukana on. Se löytyy, kun miettii, mitkä tahot tästä toiminnasta hyötyvät.
Henri Aitakari
puheenjohtaja
Itsenäisyyspuolue