Kuten tästä linkistä käy ilmi, on Yhdysvallat sotinut lähes koko historiansa ajan. Ensimmäiset runsaat 100 vuotta se keskittyi intiaanien ja meksikolaisten kanssa sotimiseen, mutta 1900-luvulla taistelukenttänä on toiminut koko maailma.
Sotimiselle on aina motiivinsa. USA:n tapauksessa tärkeimpiä motiiveja ainakin 1900-luvun puolivälin jälkeen ovat olleet öljy ja sotateollisuuden tuotannon lisäys. Näitä on pyritty virallisesti verhoamaan viime vuosikymmeninä mm. Lähi-idässä terrorismin vastustamiseen ja länsimaisen demokratian edistämiseen. Uskokoon, ken tahtoo. Vaikea on nähdä USA:ta maailmanrauhan edistäjänä vaikka kuinka yrittäisi.
USA on merkittävin Nato-valtio. Tämä koskettaa valitettavasti nykyään Suomeakin läheisesti. Isäntämaasopimuksen myötä Nato/US-joukot ramppaavat täällä vähän väliä, ja sitä pidetään ihan normaalina. Mielestäni se on kaukana normaalista. USA:lla (Natolla) on selkeä tavoite mielessään Suomen kohdalla: maa-, ilma- ja vesiyhteys Venäjälle.
Yleensä kahdenvälisissä sopimuksissa on niin, että molemmat jollain tavalla hyötyvät. Suomen ja Naton välisessä isäntämaasopimuksessa näin ei tunnu olevan. Ainakaan en ole Suomelle koituvaa hyötyä onnistunut keksimään, päinvastoin. Kun Suomi kuhertelee Naton ja amerikkalaisjoukkojen kanssa sekä asettaa Venäjä-pakotteita EU:n käskystä, meillä on edelleen yhteistä maarajaa Venäjän kanssa 1340 kilometriä. Venäjää on turha puolustella mistään, siihen ei ole tarvetta, mutta siitä ei ole kysekään. On kyse siitä, että se nyt vain on tuossa vieressä ja se on suurvalta.
Silloin kun Suomessa vielä tehtiin järkevää politiikkaa, muodostimme puskurin Venäjän ja Naton väliin, puolueettoman alueen, joka tasapainotti valtasuhteita ja edisti maailmanrauhaa. Nyt Natolla on käytännössä pääsy Venäjän rajalle meidän kauttamme, ja EU sanelee ulkopolitiikkamme. Tämä luo valtavia jännitteitä. Suomi on saanut korkeintaan sivustaseuraajan ja kärsijän roolin omalla typerällä politiikallaan. Mutta Nato ja ihan vähän EU:kin kuulemma pelastavat meidät tiukan paikan tullen. Uskokoon, ken tahtoo.
Viittaan lopuksi vielä tämän jutun otsikkoon. Tuollaisen maan kanssa olemme siis lähteneet leikkiin. Lienee selvää, että se leikki päättyy meidän osaltamme kyyneliin, ellei sitä hyvissä ajoin lopeteta.
Henri Aitakari
puheenjohtaja
Itsenäisyyspuolue r.p.
