Facebook tarjosi tänään nähtäväkseni kaksi vuotta sitten tekemääni päivitystä mahdollista uusjakoa varten. Olin jakanut Helsingin sanomien pääkirjoituskolumnina olleen Raimo Sailaksen kirjoituksen otsikolla ”Muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet jalansijaa hämmästyttävän laajalti”. Sailas viittaa vielä kaksi vuotta aiemmin (2014) kirjoittamaansa Kanava-lehden kolumniin ja jatkaa: "Valitettavasti liberaali läntinen demokratia ihmisoikeuksineen, lehdistönvapauksineen sekä vapaine ja rehellisine vaaleineen on edelleen menettänyt asemiaan, eikä parempaa ole näkyvissä."
Myöhemmin hän toteaa:
"Niin sanotut Visegrad-maat (Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari) ansaitsevat oman lukunsa läntisen demokratian alamäessä. Ne sanoutuvat nyt irti siitä, mihin sitoutuivat vapautuessaan Neuvostoliiton komennosta ja liittyessään Euroopan unioniin."
Ja edelleen:
"Monien kriisien keskellä painiva EU näyttää äärioikeiston nousun edessä avuttomalta. Jäsenmaat saavat irtisanoutua EU:n perusarvoista ilman kummempia reaktioita."
Sailaksen Kanavan kolumnia otsikolla "Demokratia kulkee takaiskusta toiseen" referoidaan eduskunnan kirjaston sivuilla. Siitä sitaatti:
"Sailas kirjoittaa myös Venäjästä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet toiveet Venäjän demokratisoitumisesta vain haaveiksi. Myöskään Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa demokratisoitumisen aalto ei ole kantanut tarpeeksi pitkälle.
Osansa Sailaksen kritiikistä saa myös EU ja lopulta kansalaiset itse. Kansalaisten tulisi toimia toisin ja hankkia parempaa tietopääomaa, jotta demokratia jaksaisi kukoistaa. Kolumni on herättelevä ja lukemisen arvoinen."
Noin siis vuonna 2014.
Tänä vuonna Venäjää epäillään painavin perustein (? – julkisuudessa kuvailemattomin!) laittoman ja erittäin vaarallisen hermomyrkyn käytöstä murhayrityksessä Englannissa. Britannian pääministeri Theresa May uhoaa valmiudestaan ydinaseen käyttöön. EU-maiden enemmistö karkottaa joukoittain venäläisdiplomaatteja.
Googlailuni toi näytölle linkin myös Pekka Tarkan Historia jatkuu -blogiin, vuoden 2014 kesäkuuhun. Tässä blogissaan Tarkka ruotii silloisen ulkoministerin, Erkki Tuomiojan (SDP), näkemyksiä Ukrainan kriisiin ollessa "päällä". Krimin/Ukrainan kriisiä ei tietenkään ole edelleenkään käännetty pois "päältä". Nyt entisten ratkaisemattomien konfliktien, kauppapakotteiden ja vastapakotteiden ym. lisäksi tipahtelee tyrmistyttäviä kansainvälisten sopimusten ja lakien rikkomisia – ja Suomen valtiojohdossa häärää mukana herkästi poukkoilevia ja panikoivia, ulkopolitiikkaa osaamattomia "älypäitä", joilla ei näytä olevan kykyä ymmärtää sen enempää toisten ilmaisemia kuin itse lähettämiään hienovaraisia viestejä, vaan he tulevat helposti yllytetyiksi toimimaan juuri "lännen perusarvoja" halveksivien manipuloijien toivomalla tavalla.
Erkki Tuomiojalta on nytkin kuultu tahdikasta arvoistaan kiinni pitämistä koviakin moitteita antaessaan, sortumatta oikeusvaltiota alentavaan populistiseen mustamaalaamiseen, jollaisella fasistisissa diktatuureissa luodaan kansalaisille viholliskuvia ja nostatetaan pintaan irrationaalisia, atavistisia pelkotiloja.
Raimo Sailaksen vuoden 2016 kolumni päättyy virkkeeseen: "George Bernard Shaw määritteli aikanaan demokratian osuvasti ja ilmeisen realistisesti näin: 'Demokratia on rakennelma, joka varmistaa, että emme tule hallituiksi paremmin kuin ansaitsemme'."
Demokratisoitumisen toivominen Venäjältä – ja jo toteutumaan lähteneen demokratisoitumiskehityksen kääntämisen kiivaaksi kyydiksi peruutusvaihteella taaksepäin loppumisen odottaminen Turkilta, Unkarilta, Puolalta jne. – näyttää koko ajan kauemmaksi karkaavalta haaveelta, eikä missään maissa, ei nyt vielä entistä paremmiksi demokratisoitumassa olevissakaan, kansan enemmistöä voisi vähempää kiinnostaa tietopääoman hankkiminen eikä omien arvojensa tinkimätön noudattaminen. Eikä kai arvojensa punnitseminenkaan mielessään, jotta ne osaisi yhdistää faktamaailman entiteetteihin.
Päivän Ylen uutisissa kerrotaan, että Venäjä katkoo diplomaattien karkotuksilla länsisuhteitaan ja että ensi viikolla se pullistelee muskeleitaan ohjusharjoituksissa"Itämerellä Ruotsin ja Tanskan aluevesien tuntumassa".
"– En ole koskaan ennen nähnyt, että toinen valtio suorittaisi ammuntoja Ruotsin lentotiedotusalueella ilman yhteistyötä Ruotsin kanssa, kommentoi turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä Wiseman-blogi Twitterissä. Blogia kirjoittaa everstiluutnantti Carl Bergqvist."
Tuntuu kuin yhden jos toisenkin eurooppalaisen valtion ulkopolitiikan nokkaväki nyt kuopisi jalkojaan malttamattomana, odottaen lähtöä laukkaan pois läntisten demokraattisten oikeusvaltioiden yhteisöstä. ”Kilparadalla” vedetään jäniksenä edessä Britannian hermomyrkkyhyökkäystä – olipa vetäjänä Venäjä tai joku sen syylliseksi lavastanut taho.
Kun tv-uutiset näyttivät elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1975 kuvaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) lopettavasta kokouksesta, jossa kymmenien länsimaailman valtioiden päättäjät allekirjoittivat päätösasiakirjan – laihahkolla sisällöllä varustetun, mutta kuitenkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) tuiki tärkeälle ”yhteisten arvojemme” valvonta- ja sovittelumenettelylle perustan luoneen – mielessäni soi rauhansävel: ei koskaan enää valtiollista väkivaltaa meillä näillä nurkilla! Eihän historian pyörä voisi peruuttamaan lähteä? Eihän koskaan enää!