Tuberkuloosin uhka ei ole ohi. Huolestuttavaa on varsinkin antibioottiresistentin tuberkuloosin leviäminen, myös Euroopassa. Noin neljäsosa lääkeresistenssiin liittyvistä tautikuolemista johtuvat tuberkuloosista. Tutkimukseen ja uusien rokotusten kehittämiseen on panostettava. Tämä, samoin kuin tuberkuloosin leviämisen pysäyttäminen vaatii jäsenmailta yhteistyötä ja rajojen ylittäviä hankkeita.
Suomessa tuberkuloosia ei ollut vielä isovanhempieni aikaan selätetty. Myös äitini vietti puoli vuotta parantolassa sairastuttuaan tuberkuloosiin, ja omaan nuoruuteni kuuluivat ennaltaehkäisevät keuhkokuvaukset ja estolääkitys.
Nykyään tuberkuloosi on lähinnä köyhien ja kehitysmaiden tauti. Mutta tauti ei maiden rajoja kunnioita. Ei ole mitään maiden välistä ilmatiivistä ovea, jonka voi vetää kiinni. Kun varsinkin itä-Euroopassa on havaittu huomattava määrä antibioottiresistenttejä tuberkuloosikantoja, tulee meidänkin kantaa ajoissa huolta taudin leviämisen estämiseksi.
Yksi suurin syy antibioottiresistentin tuberkuloosin leviämiselle on se, että kalliita ja pitkiä, jopa kuuden kuukauden kestäviä hoitokuureja ei viedä loppuun asti. On meidän yhteinen etu varmistaa tarvittava rahoitus ja kansallinen lääkkeiden subventointi kaikille tuberkuloosiin sairastuneille. Lisäksi tarvitaan tarpeeksi ja myös maaseuduille ulottuvia terveyspalveluyksikköjä ja hoitajia henkilökohtaisesti seuraamaan sairastuneiden lääkkeidenottoa. Samalla tulisi panostaa sairauden ehkäisyyn, varsinkin taudin leviämisen estämiseksi tuberkuloosipotilaiden läheisiin.
Tuberkuloosin pysäyttäminen ei ole mahdotonta. Pystyimmehän siihen yhden sukupolven aikana Suomessakin. Rahaa se vaatii. Mutta investointi kannattaa silti tehdä nyt, kun taudin leviäminen on vielä jossain määrin ehkäistävissä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet tulisivat joka tapauksessa edullisemmaksi kun pitkälle levinneen epidemian hoito.