Kun en ole nähnyt mitään selostusta EU-oikeuden vaikutuksesta sote-ratkaisuihin ja notifioinnin roolista, kirjasin alle omia käsityksiäni. Oletan ja toivon, että joku paremmin asiat tunteva korjaa niitä, ja olemme sitten kaikki viisaampia.
Ongelmakysymykset:
- mitä määräykset valtion tuesta vaikuttavat
- mitä kilpailulainsäädäntö vaikuttaa
- mikä on notifioinnin rooli
- mitä tapahtuu, jos toimitaan virheellisesti
Valtiontuki yrityksille on pääsääntöisesti kielletty EU:ssa. Suomi ei ole saanut lupaa poiketa pääsäännöstä. Jos kuitenkin järjestelmä on sellainen, että kaikki halukkaat voivat saada tukea, tuki ei vääristä kilpailua ja on sallittu.
Jos yksityiset yritykset voivat osallistua lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamiseen ja saada tästä korvausta, on tästä maakunnalta saatava korvaus valtiontukea. Tällöin ratkaisevaa on, voivatko kaikki (kriteerit täyttävät) halukkaat toimijat ryhtyä tarjoamaan palveluja ja saada maakunnalta korvauksen. Yksityisiä palvelutuottajia ei siksi tule erikseen hyväksyä subventoitujen sote-palvelujen tuottajiksi. Sen sijaan voidaan määritellä kriteerit, jotka tuottajan tulee täyttää. Maakunta voi myös kilpailuttaa tietyn kokonaisuuden julkisen hankinnan pelisäännöin.
Jos jollain alalla on markkinaehtoista tuotantoa, ei julkinen valta saa kilpailla yksityisten toimijoiden kanssa paremmilta lähtökohdilta. Julkisen toimijan tulee esimerkiksi kattaa liiketoiminnallaan samat kustannukset kuin yksityiset, sen tulee olla verotuksessa samassa asemassa ja sillä tulee olla todellinen liiketoimintariski (eli se voi mennä konkurssiin). Maakunnan liikelaitos ei täytä näitä kriteerejä.
Notifiointi EU:lle tarkoittaa, että säädös toimitetaan tutustuttavaksi ja että muilla jäsenmailla ja komissiolla on oikeus määräajassa reagoida siihen ja saattaa sen EU-oikeudenmukaisuus tarkastettavaksi. Pääsääntönä on, että suunnitelma yritykselle myönnettävästä valtiontuesta pitää notifioida komissiolleennen tuen myöntämistä. Tukea ei saa laittaa täytäntöön ilman komission hyväksyntää. Tästä on kuitenkin lukuisia poikkeuksia, joiden osalta komission ennakkohyväksyntää ei tarvita, mutta tuesta tulee tehdä jälkikäteisilmoitus komissiolle 20 työpäivän kuluessa. Palveludirektiivi taas velvoittaa notifioimaan kansalliset lupajärjestelmät, joissa määritellään direktiivin luettelon mukaisia lupaehtoja (eli käytännössä rajoitetaan kilpailua). Suunniteltu palveluntuottajien rekisteri olisi tällainen lupajärjestelmä, koska siihen hyväksyttäisiin ilmoittautumisen perustalta. (Lisää asiasta: Lainlaatijan EU-opas.)
Entäpä jos ei välitetä EU:sta? - Notifioinnin laiminlyönti saattaa ensinnäkin olla jo rikkomus, josta voi seurata sakkomaksu. EU voi myös kieltää toiminnan, joka on sen oikeuden vastaista, ja asettaa kiellon tueksi uhkasakon. Hankalin tapaus olisi ilmeisesti se, että EU kieltäisi maakuntien liikelaitoksia tarjoamasta sote-palveluja niiltä osin kuin ne ovat markkinoilla tapahtuvaa toimintaa. Pelkkä yhtiöittäminenkään ei tällöin riittäisi, jos toimintapääoma tulisi maakunnalta tai jos maakunta takaisi yhtiön lainoja. EU:ssa päätöksiä voivat tehdä sekä komissio että tuomioistuin, joista jälkimmäisellä on viimeinen sana.