Uuden Suomen Puheenvuorossa ovat kovan linjan räyhähenkiset euroskeptikot pitäneet viime aikoina niin kovaa meteliä, että korviin ja silmiin sattuu. Mielenkiintoista sanailua palstalta löytyy paljonkin, mutta tyypillistä kovan linjan euro- ja EU-skeptikoille on hämmästyttävä ehdottomuus sekä oikeassa olemisen pakko ja niitä seuraava närkästyminen, kun joku kommentoija ei olekaan hänen kanssaan samaa mieltä.
Euroon ja Euroopan Unioniin neutraalisti tai positiivisesti suhtautuvat pyritään ”teloittamaan” näytöstyyliin. Se että joku kokee eurovaluutan ja Euroopan Unionin itselleen haitalliseksi ja usein perusteettomasti kaiken pahan ensimmäiseksi syyksi, ei tarkoita sitä, että hänen näkemyksensä oli millään tavalla yleispätevä. Niitäkin on, jotka pitävät Suomen EU- ja eurojäsenyyttä Suomen historian merkkipaaluna mitä hyviin saavutuksiin tulee. Ne hyvät puolet ovat ainakin toistaiseksi peitonneet haitat omassa elämässäni.
Sitten seuraa hieman juttua siitä mitä eurovaluutta ja Suomen EU-jäsenyys minulle merkitsee. Tämä on subjektiivinen listani.
- EKP on pystynyt pitämään inflaation matalana. Muistan oikein hyvin korkean inflaation ajat Suomessa ja siitä ei seurannut mitään hyvää, ellei pidä epävarmuutta hyvänä. Tietty ikäpolvi onnistui laimentamaan velkansa inflaatiolla, mutta siihen junaan minä en oikein ehtinyt mukaan. Ei oikeastaan edes harmita. Tähän voisi lisätä niiden toistuvien devalvaatioiden aiheuttamat haitat omaan elämääni. Suurin osa siitä, mitä minä silloin tarvitsin, kallistui devalvaatioiden myötä.
- Korot ovat pysyneet matalalla. Minulla ei ole velkoja, joten siinä suhteessa korkotasolla ei henkilökohtaista merkitystä. Vakaa korkopolitiikka on oltava niin uskottavaa ja riittävän ennustettavaa, jotta ylipäänsä minkäänlaista yritystoimintaa voisi harjoittaa kannattavasti. Yritystoimintaan taas osallistuin ihan kohtuullisella menestyksellä, kiitos matalien korkojen.
- Yksityishenkilötkin ovat päässeet mukaan pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. Se että ei ole osannut tai uskaltanut hyödyntää sitä, ei ole minun ongelmani. On ollut ihan mielenkiintoista harjoittaa ”kansankapitalismia” euroalueen laajuisesti. Harrastushan se on sekin. Valuuttakurssiriski olisi vain haitannut harrastustoimintaa.
- Tavaroiden vapaa liikkuvuus on lisännyt hyvinvointiani: tarjolla on ollut niitä tuotteita, joita olen tarvinnut ja halunnut. Muistan oikein hyvin ajan jolloin ”itätuotteet” olivat yliedustettuina. Se ei ollut mitenkään mieluisaa.
- Työvoiman vapaa liikkuvuus on ollut oikein positiivista. Periaatteessa kuka tahansa suomalainen voi hakeutua töihin EU:n sisämarkkinoilla. Jälleen jos ei osaa eikä uskalla hyödyntää sisämarkkinoita, ei ole kovinkaan hyvä peruste nillittää asiasta. Työvoiman liikkuvuus taas merkitsee sitä, että myös muut voivat hakeutua Suomeen töihin. Kummallista nillitystä kuulee tästäkin asiasta: kukaan ei saisi tulla tänne, mutta suomalaisilla pitäisi olla kaikenkattava oikeus kupata muita. Jos rajat halutaan pistää kiinni, ne pistetään kiinni molempiin suuntiin. Sitten suomalaiset saavat elää ihan keskenään Pohjolan Pohjois-Koreassa; tai jos kiltisti sanotaan niin ”Impivaarassa”.
- Matkustaminen Schengen-alueella on erityisen mukavaa. En kaipaa lainkaan sitä jonotusta ja passien pyörittelyä. Tästäkin tietenkin nillitetään, kuinkas muuten. Taas kerran suomalaisilla tulisi olla etuoikeus vaeltaa mihin mieli tekee ilman rajoitteita, mutta sitten kun samaa periaatetta sovelletaan Suomeen, niin se enää käykään.
- Jokin aika sitten yhdessä Puheenvuoron blogin kommenttiosuudessa sanoin olevani oikein mielelläni Euroopan Unionissa nettomaksaja. Kommentit tuohon omaan kommenttiini olivat hilpeyttä herättäviä. Mikä siinä niin kummallista on, jos pitää ”eurooppalaisuutta” sellaisessa arvossa, että on valmis maksamaan siitä? Yksi minulle tuntematon henkilö kirjoitti: ”Kiitos Ilkka, kiitos! Lompsa auki, kun maksat minunkin puolestani!...” Niinpä niin. Aika pitkään Suomi olikin saamapuolella.
Tuota listaa olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Tuo nyt kuitenkin oli tämänkertainen lista.
Vielä näistä räyhähengistä sen verran, että minusta on kiinnostavaa seurata, kuinka jutut saavat hurmoksellisia ilmaisuja. Poleeminen retoriikka on kuin jostain herätyskokouksesta ja teemankin on sama: Maailmanloppu tulee ihan just! Ja tuleehan se …joskus…mutta sitä ei aiheuta EU, ei euro, eikä viimeaikainen räyhähenkien mieliaihe – maahanmuuttajat.
Kommenttiosuuden räyhähenkisimmälle sanataiturille tarjoan kaljat – ihan eurooppalaista olutta.