EU on bruttokansantuotteella mitattuna maailman vaurain alue. USA:n ja Kiinankin BKT on on EU:ta pienempi ja Venäjän BKT on vain noin kymmenes osa EU:n BKT:sta sijalla 11. EU:n väkiluku on reilusti yli 500 miljoonaa, kun USA:n väkiluku on noin 350 miljoonaa ja Venäjän väkiluku alle 150 miljoonaa.
Näitä lukuja vasten arvioituna EU:n merkitys maailmanpolitiikassa on selvästi alakanttiin. Sotilaallisesti EU jää kauaksi USA:sta ja Venäjästä. Sotilaallisesti merkittävää painoarvoa sillä on vain NATO:n kautta, jossa USA on suorituskykyisin NATO:n toiminnan takaaja. EU:sta suhteessa Venäjään voi sanoa, että Venäjä vie ja EU vikisee. Sitä osoittaa EU:n suhtautuminen ja toimenpiteet Venäjän laajentumispyrkimysten muodostamaan uhkaan ja sen jatkuvasti kasvavaan sotilaalliseen varustautumiseen sekä KRIMin ja Ukrainan tilanteeseen.
EU:n riittämättömät toimenpiteet alueellisten konfliktien ratkaisujen edistämiseksi ja toiminta YK:ssa eivät ole myöskään vastanneet väestöllistä ja taloudellista painoarvoa ja saaneet osakseen toivottua huomiota. Tosin YK: kin on ollut kykenemätön ehkäisemään ja ratkaisemaan sotia ja rauhattomuuksia. Olen jo vuosia sitten ihmetellytkin, että miksi YK:n toimintaa ja päätöksentekoa ei uudisteta niin, että se kykenisi ehkäisemään ja ratkaisemaan konflikteja huomattavasti nykyistä paremmin. Nyt vasta tähän on kiinnitetty huomiota muiden muassa USA:n presidentti Trumpin toimesta.