Nyt puhutaan EU-jäsenyyden jatkosta, erotako vai ei, kansanäänestys vai ei.
Pohtiessa tulee mieleen kansanäänestysmenettelyn hyvät ja huonot puolet, plussana sen demokraattinen muoto, laaja osallistumismahdollisuus ja sitä edeltävän keskustelun mahdollisuus avartaa näkemyksiä, miinuksina tunnepohjainen esipropagointi, näkökantojen lukkiutumismahdollisuus, esimainonnan yksipuolisuus, epäolennaisuuksilla pelaaminen ja kansaa jakava äänestystulos-mahdollisuus.
Meneillään oleva kansanäänestysaloite-keskustelu näyttäytyy aika lailla juupas-eipäs-painotteiselta.
Itse pyrin aina valintatilanteessa käyttämään Vaaka-menetelmää: kirjaan toiselle puolelle edut ja toiselle puolen haitat, vaikkapa EU-jäsenyyden suhteen:
+ työvoiman liikkuvuus, alentaa yritysten rekrytointikuluja
- direktiivibyrokratia, turhauttaa monia, paljon turhantuntuista työtä
+ yhteinen valuutta, helpottaa kauppaa ja maksuliikennettä
- tossukat poliitikot voivat lymytä EU-säännösten taakse, kun ei ole rohkeutta puolustaa isänmaan etuja
Nämä kirjaan eri sarakkeisiin, saatan merkitä eri kohdille painoarvoja niiden tärkeyden, vaikutuksen mukaan ja sitten alan punnita, kumpi puoli on painavampi näillä kriteereillä.
Ja nyt varsinainen idea, pääpointti:
Vaaka-ajattelu irrottaa luupäisestä, musta-valkoisesta juupas-eipäs -inttämisestä eli asenteellisesta (asenne on oppikirjan mukaan Tunnepohjainen tapa suhtautua johonkin myönteisesti tai kielteisesti) suhtautumisesta vaihtoehdot näkevään ajattelu-nimiseen aivotoimintaan (uskoakseni useimmille ainakin terminä tuttu), jolloin nähdään laajemmin, monipuolisemmin, rakentavammin ja halutaan oikeasti kuunnalla muiden omista poikkeavia näkemyksiä vaa'assa olevan ja oman ajattelun runsastamiseksi ja myös laadun rikastamiseksi.
Oppisipa Ylen ajankohtaistoimituskin tämän, miten jännittävää olisi nähdä A-studiossa Ben Zyskowichin ja Antti Lindtmannin YHDESSÄ ideoivan EU-jäsenyyden heikkouksia ja vahvuuksia Suomen kannalta ilman kritiikkiä, kritiikin vuorohan tulee vasta kun vaaka on"valmis" ja aletaan antaa painoarvoja pohtien pointtien merkitystä Suomen tulevaisuudelle.
Nykyäänhän näissä keskusteluissa tolkun häiväkin on melko hakusassa tyyliin: kyllä meidän Mustikki lypsää paremmin kun teidän lehmät, joo mutta meidän isipä jaksaa nostaa isomman jauhosäkin kuin teidän.
Kinataan yhtä aikaa toisiinsa nähden riippumattomilla perusteilla, ei kuunnella muita, joten ei opita mitään, mikään ei muutu, yhteistä näkemystä ei synny, ja katselijat tuhlasivat jälleen aikaa ilman mitään, ajatuksen sekoittuivat tai lukkiutuivat entisestään, riippuen siitä, kuunteliko molempia vai vain toista, siis ajattelun vai valmiin asenteen tilassa.
Siinäpä se päivän epistola taisi tullakin.