EU-valtioiden johtajat ovat pitäneet huippukokousta. Macronin mahtivoitto ja Brexit ovat nostaneet ranskalaisten painoarvoa. Toki ansionsa – niin koomista kuin se onkin, on myös Le Penin kompuroinnilla. Nyt Macronia kuunnellaan herkällä korvalla. Macron toi painokkaasti esiin sen, että ranskalaiset (toisin kuin saksalaiset) ovat laiminlyöneet rakenteelliset uudistukset ja nyt ne ovat edessä. Tosiasioitten tunnustaminen on hyvä alku. Macron on saanut paljon positiivista vastakaikua Saksasta, sekä poliittiselta puolelta, että yrityssektorilta. Macronin ja Merkelin vuoropuhelu on samanmoista kuin takavuosina Kohlin ja Mitterandin.
EU:n on aika teroittaa kynänsä ja laittaa tehokkaampi vaihde päälle talouden- ja turvallisuuden kehittäminen kärkenä. Macronilla näyttää olevan muita euromaita selkeämpi näkökulma valuutta-alueen kehittämiseksi. Nykyinen ei kanna pidemmän päälle. Siitä vallitsee sentään kohtuullinen yksimielisyys myös Saksan kanssa. Macron on toistanut vaalikampanjan liittyneen näkemyksen yhteisen ministeriön tarpeesta ja siirtomekanismien kehittämisestä. Nyt siitä on vakavasti keskusteltava. Kaiken kaikkiaan Macron on lyhyessä ajassa tuonut raikkaan tuulahduksen EU:n keskustelukulttuuriin.
Brexit neuvottelujen ensiaskeleet on otettu. Mayn epäonnistuminen ylimääräisissä vaaleissa ja UKIP-puolueen mahalasku ovat selvästi muuttaneet ääntä kellossa. Mayn avaus, että EU-kansalaiset voisivat säilyttää oleskeluoikeutensa Iso-Britanniassa, lämmitti selvästi ilmapiiriä ja Merkeliltäkin alkoi irrota hymyntapainen. Liike-elämä on myös aktivoitunut saarivaltakunnassa vaatimaan, että Brexit-neuvotteluihin on mentävä elinkeinoelämän edut edellä. Miten loppujen lopuksi koko prosessissa tulee sitten käymään. Ovet eivät ole vielä sulkeutuneet.