Kymmenen miestä tapaa säännöllisesti lounaan merkeissä. Joukossa on yksi kreikkalainen, ranskalainen, espanjalainen, kyproslainen, saksalainen, suomalainen, itävaltalainen, yksi italialainen, portugalilainen ja hollantilainen.
Joukkueen lounas maksaa yhteensä 500 €uroa, koska tämä joukko on tottunut hyvään. Joukko jakaa aterian kustannukset keskenään seuraavasti:
Neljä osallistujaa (kreikkalainen, portugalilainen, espanjalainen ja italialainen) eivät maksa mitään.
Kyproslainen maksaa yhden Euron
Ranskalainen maksaa viisi Euroa.
Itävaltalainen maksaa 50 Euroa.
Suomalainen maksaa 80 Euroa.
Hollantilainen maksaa 100 Euroa.
Ja kymmenes, saksalainen, maksaa 264 Euroa.
Oman aikansa kaikki toimi. Joukkio kerääntyi syömään yhdessä ja kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes ravintolan omistaja teki tarjouksen vakioasiakkailleen. Ravintoloitsija halusi laskea hintaa 10% eli 50 Euroa, koska joukkio kävi talossa säännöllisesti ja oli miellyttävä seurakunta. „Tästä päivästä lähtien maksatte vain 450 Euroa kerta!“ julisti ravintoloitsija ylpeänä.
Ryhmä halusi maksaa kuten ennenkin. Ensimäiselle neljälle alennus ei tuonut mitään uutta. He söivät edelleenkin ilmaiseksi, mutta entä muut kuusi ? He voisivat jakaa alennuksen siten, että kaikki saisivat osansa ?
Ryhmä selvitti pikaisesti, että 50 Euroa jaettuna kuudella tekee 8,33 Euroa maksajaa kohti. Tämä idea haudattiin yhtä pikaisesti, kuin se syntyi, koska kuudes ja viides osallistuja saisi maksun syömisestä.
Ravintoloitsija ehdotti ratkaisuksi samaa laskentamallia, kuin alkujaan oli käytetty. Näin jokaisen kuuden alennus laskettaisiin samalla prosentilla, kuin ne maksoivat ennen alennusta. Ryhmä istui alas ja ryhtyi laskemaan.
Tulokseksi saatiin seuraavat alennukset:
Kyproslainen pääsi samaan kastiin neljän muun ilmaissyöjän kanssa ja saavutti siis 100% säästön.
Ranskalainen maksoi viiden Euron sijaan 3 Euroa, eli säästi 40 %.
Itävaltalainen maksoi 45 Euroa ja säästi 10%.
Suomalainen sai laskuksi 72 Euroa 80 Euron sijaan ja säästi 10%.
Hollantilainen maksoi 90 Euroa, eikä entistä 100 Euroa ja säästi 10%.
Saksalainen maksoi lopulta vain 239 Euroa 264 sijaan ja säästi 11%.
Kaikki kuusi maksajaa pääsi halvemmalla ja neljä osallistujaa söi edelleenkin ilmaiseksi.
Laskusta ja alennuksesta keskusteltiin koko lounaan ajan. Asiat saivat toisen ulottuvuuden kun ranskalainen sanoi osoittaen saksalaista sormellaan: „Minä sain vain 2 Euroa tuosta 50 Euron alennuksesta ja sakasalainen sai 25 Euroa!“
„Tuo on totta!“ huusi kyproslainen ja jatkoi, „Minä säästin vain yhden Euron ja saksalainen kaksikymmentä kertaisen määrän.“
„Kuinka totta tuokin!“ itävaltalainen nousi falsettiin ja jatkoi, „Miksi hän saa 25 Euroa takaisin ja minä vain 5 Euroa ?“
„Hetkinen!“, huusi kreikkalainen, portugalilainen, espanjalainen ja italialainen, „Me emme saaneet mitään! Tämä systeemi riistää köyhiä!“
Suomalainen ei sanonut mitään. Nyökytteli vaan.
Kaikki yhdeksän nousivat ja haukkuivat saksalaisen pataluhaksi, itaraksi ja ahneeksi. Saksalainen nousi ja poistui paikalta.
Seuraavalla kerralla sakasalainen ei ilmestynyt lounaalle. Muut yhdeksän istuivat alas ja söivät kuten oli totuttu. Laskun tullessa pöytään yhdeksän ryhmä huomasi, ettei heidän yhteiset varansa riittäneet edes puoleen laskuun.
Joukkio miettii tapahtunutta vielä tänään, jos ei ole kuollut nälkään, mutta kukaan ei voi sanoa, ettei tiennyt näin käyvän!
Kiitos
Hämis
Julkaistu ensin täällä: https://blogit.kansalainen.fi/eu-yksikertaisesti/