Demarit, eli PvdA sai vaaleissa murskatappion. On osin luonnollista että oikeistopuolueen (VVD) kanssa hallituksessa olo voi rokottaa kannatusta, mutta se ei selitä näin suurta romahdusta. Puolue tulkitsi edellisellä kaudella kannatuskyselyistä että demariäänestäjät toivoisivat EU-kriittisempää linjaa ja muutti politiikkaansa sen mukaan. Puolue siirtyi tuuliviirin lailla mm aktiivisesti vastustamaan työvoiman vapaata liikkuvuutta. Erityisesti tällaiselle populismille äänestäjät sanoivat EI.
VVD menetti kannatusta odotettua vähemmän. Puoluejohtajista pitkäaikainen pääministeri Mark Rutte on edelleen selvästi suosituin. Se on kova saavutus ideologisesti voimakkaan talousoikeistolaiselta puolueelta, vaikka luonnollisesti kokoomuksen tapaan pitkäaikainen hallitusvastuu on vienyt reaalipolitiikan painostamana myös ideologista enemmän keskelle.
D66 on suoraan demokratiaa ajava puhtaan federalistinen puolue, joka sai huikean vaalivoiton Alankomaissa on aina ollut myös mitä erikoisempia näkyviä äänestäjäryhmiä, kuten näissäkin vaaleissa eläinaktivistit (PvdD) näyttää saavan 5 paikkaa, naisten äänioikeutta vastustava SGP 2 paikkaa ja vanhusten etuja populistisesti ajava 50+ -puolue 4 paikkaa.
Kristillisdemokraatit (CDA) otti takaisin asemiaan, mikä on oletettavissakin vanhalta valtapuolueelta oppositiokauden jälkeen. Aiemmin demarien tapaan EU-kriittisyyden sudenkuoppaan ajoittain langennut puolue kampanjoi vaaleissa ihmisiä lähellä olevilla arjen asioilla, mutta otti selkeällä Europpa-poliittisella linjalla oli myös paikkansa: EU: yhdentymiseen otettiin selkeän positiivinen kanta höystettynä terveellä turhien instituutioiden ja sääntelyn kritiikillä.
Yksittäisenä puolueena vaalien suurin voittaja on vihervasemmistolainen GL, joka on poliittisesti täydellinen vastakohta PVV:n oikeistopopulismille. GL sai oletettavasti reformien ja EU:n integraation suhteen myönteisempänä puolueena ääniä kannatustaan hieman menettäneeltä sosialistipuolueelta (SP). Sosialistipuolueen linja on talouspoliittisesti ehdotonta äärilaitaa, mutta suurimpana erona GL suhteen on kriittinen suhtautuminen globalisaatioon.
Vasemmistopopulistitit on poliittisesti vastakkaisessa laidassa äärioikeiston kanssa, mutta toimintatavoissa on paljon yhteneväisyyttä. PVV ja FdV lietsovat vihaa ihmisten ulkoisia ja kulttuurillisia piirteitä kohtaan. GL lietsoo populistisesti vihaa “väärin ajattelevia” ihmisiä kohtaan. Puolueen toimijat ovat aktiivisesti hyökänneet ala-arvoisin tavoin, asiaan kuulumattomilla ja henkilöön menevillä kommenteillaan myös rakentavaa ja asiallista maahanmuuttokritiikkiä harjoittavia poliitikkoja, puolueita ja muita ryhmiä vastaan.
Kaiken kaikkiaan vaalitulos on varsin yleisten trendien mukainen. Aiemmin puoluekenttää Hollannissa (ja koko läntisessä maailmassa) on määrittänyt suhtautuminen maan sisäisiin talous- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin liittyen. Nyt äänestäjät jakautuvat suhtautumisessaan globalisaatioon ja Euroopan yhtenäisyyteen. Tämä tulee laittamaan puoluekenttiä uuteen uskoon pian Ranskassa ja muuallakin. Tästä vaalituloksesta olen federalistina erittäin iloinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Kiitos kun jaksoit lukea kirjoitukseni! Olen viimeisen vuoden seurannut Alankomaiden poliittista tilannetta kohtalaisen aktiivisesti, mutta en ole koskaan asunut maassa, enkä esimerkiksi osaa hollannin kieltä. Siten ymmärrykseni erityisesti maan sisäisistä polttavista aiheista jää paikallisilta nuorisopoliitikoilta kuultuihin kertomuksiin ja translatorin avulla luettuihin uutisiin. Kuulen siis mielelläni myös muita huomioita puolueista ja niiden menestykseen tai tappioon johtaneista syistä.