Presidentti Donald Trump on ilmoittanut kasvattavansa maansa sotilasmenoja ja panostavansa ydinasearsenaalin vahvistamiseen. Tätä tietysti kauhistellaan. Onhan Trumpin kerrottu olevan arvaamaton, hullu, rasisti, fasisti. Samanlaiseksi on leimattu myös Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Valtamedialta taitaa olla edelleenkin turha odottaa kovin syvällisiä analyysejä sen enempää Yhdysvaltain kuin Venäjänkään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Taustoittavia artikkeleita ei Suomessa liiemmälti ole julkaistu. Ei siis ihme, jos suurvaltojen toiminta näyttäytyy välillä arvaamattomalta ja uhkaavaltakin.
Presidentti Sauli Niinistö kyseli YLE Uutisten mukaan, ollaanko tässä uuden varustelukierteenkin kanssa tekemisissä.
– Kyllä ollaan, herra presidentti. Nykyisen varustelukierteen siemenet kylvettiin 15 vuotta sitten. Asetussanat lausuttiin Naton huippukokouksessa Prahassa vuonna 2002. Ne tunnetaan nimellä Eurooppaan sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä (Ballistic Missile Defense System, BMDS). Sillä on määrä torjua mannertenvälisiä ohjuksia lennon reittivaiheessa. Seuraavana vuonna Yhdysvallat irtisanoi ABM-sopimuksen. Tällä tiellä ollaan.
Venäjä on vastannut tähän vahvistamalla asevoimiaan. Ensin on panostettu tavanomaiseen aseistuksen uusimiseen sekä joukkojen liikkuvuuteen ja suorituskykyyn. Siitä on Suomessakin runsaasti uutisoitu. Aiheutettu turhiakin pelkoja ikään kuin Putin olisi hyökkäämässä Suomeen.
Venäjällä on viime aikoina kiinnitetty enemmän huomiota maan ydinasearsenaalin modernisoimiseen. Sen turvallisuuspolitiikan kova ydin on kylmän sodan jälkeenkin ollut strategisessa ydinaseessa ja ennen muuta vastaiskukyvyssä. Sitä Venäjä puolustaa kaikin keinoin. Tämä ilmenee myös sotilaallisista doktriineista.
Tällä selittyvät monet Venäjän sotilaalliset toimet esimerkiksi Ukrainassa. Kremlin taannoiset lausunnot ydinaseista ja niiden suuntaamisesta Eurooppaan liittyivät ohjuspuolustusjärjestelmän osien sijoittamiseen Itä-Eurooppaan. Niillä myös tähdättiin ydinaseen poliittisen käyttöarvon lisäämiseen.
Barack Obama ei presidenttinä tuntunut täysin ymmärtävän sen enempää Venäjän kuin oman maansa ydinaseiden strategista merkitystä. Useimmat EU-johtajat eivät turvallisuuspolitiikassa vaikuta olevan sen valveutuneempia. Ukrainassa länsijohtajat toimivat ylimielisesti ja tekivät karkeita virhearvioita. Murheellisin seurauksin. NATO on sen jälkeen joutunut lisäämään sotilaallista voimaansa Venäjän vastaiselle rajalle. Ei pidä ihmetellä, että itänaapuri on vastannut samalla mitalla.
Sotilaallisen jännityksen lisääntyminen Suomen lähialueella ei ole hyvä asia. Se, että Yhdysvaltain ja Venäjän välit kiristyivät Obaman presidenttikaudella lähes kylmän sodan tasolle, on tosiasia. Sen syyt ja toimintalogiikka olisi syytä pitää mielessä. Muussa tapauksessa voidaan tulkita väärin toimia, jotka kuuluvat ydinasemahtien keskinäiseen nokitteluun. Sen seurauksena saatetaan tehdä kohtalokkaita virhearvioita.
Valkoisen talon isännän ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia kannattaa tarkastella suurvaltasuhteita koskevan lähihistorian valossa. Trump on selvittänyt perusasiat varsin suoraan:
- hän ei pehmoile kenenkään kanssa vaan ajaa maansa etua
- hän tiedostaa että Venäjä on ydinasemahti
- jos hän tulee juttuun Putinin kanssa, se hyvä kaikille, mutta ellei, se on huonompi homma
- hän tekee kahdenvälisiä diilejä
Trumpin kommentteja tulisi peilata näiden tekijöiden mukaan. Lausunnot, joissa hän on viitannut siihen mahdollisuuteen, että ydinaseita myös käytettäisiin, tähtäävät ydinaseen poliittisen käyttöarvon lisäämiseen. Aivan kuten Kremlin isännän vastaavat kommentit.
Trumpin ilmoitus sotilasmenojen lisäämisestä ja ennen muuta ydinaseistukseen satsaamisesta on sekin poliittinen ja strateginen ratkaisu. Ydinaseethan eivät todellisuudessa ole aseita, joita on tarkoitus edes käyttää sotatoimiin. Niiden teho perustuu ensisijassa poliittiseen pelotevaikutukseen. Näyttää siis siltä, että ydinaseista on tarkoitus saada nykyistä enemmän hyötyä.
Ilmoitus ydinaseisiin panostamisesta on ensisijaisesti viesti Venäjälle. Se on osa valmistautumista tapaamiseen presidentti Putinin kanssa. Tavoitteena on vahvistaa neuvotteluasemia. Niitä Trumpin vastustajat ovat lyhytnäköisesti heikentäneet levittelemällä väitteitä Valkoisen talon salaisista Venäjä-yhteyksistä. Länsimaiden vahingoksi. Osa demokraateista on ymmärtänyt tämän vahingoittavan kansallista etua ja lännen asemaa.
Trumpin lausunnot viittaavat siihen, että hän ymmärtää ydinaseiden strategisen merkityksen paremmin kuin edeltäjänsä. Venäjän kannalta ratkaisevassa asemassa on sen turvallisuustarpeiden tunnistaminen. Naton sotilaallisen infrastruktuurin laajentuminen sen rajalle, ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittaminen Itä-Eurooppaan, Itä-Ukrainan kriisi ja Krimin miehitys liittyvät olennaisesti tähän.
Euroopassa kauhistellaan sitä, että Yhdysvallat vähentää sotilaallista läsnäoloaan maanosassa. Trump on ilmoittanut millä ehdoilla Yhdysvallat sitoutuu Euroopan puolustamiseen. Ennen kuin Yhdysvallat voi vetäytyä Euroopasta, Trump haluaa Putinilta takeet siitä, että Venäjä jättää naapurimaansa rauhaan.
Läntinen maailmanjärjestys on syvässä taloudellisessa, poliittisessa ja moraalisessa kriisissä. Amerikassa on tähän havahduttu. Ehkä Euroopassakin kannattaisi tunnustaa tosiasiat. Harjoitettua Venäjä-politiikkaa olisi varmaankin myös syytä arvioida itsekriittisesti uudestaan sekä noudattaa harkintaa suhtautumisessa Valkoisen talon isäntään. Jos Trump pääsee hyvään diiliin Putinin kanssa, se epäilemättä olisi Euroopankin etujen mukaista. Mutta ellei, se on sitten huonompi homma.
Petteri Hiienkoski