Euroopan parlamentti äänesti viime viikolla reilulla enemmistöllä EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen (CETA) allekirjoittamisen lykkäämistä vastaan. Äänestystulos on vahva osoitus siitä, että Eurooppa haluaa vauhdittaa jo sovitun edistyksellisen vapaakauppasopimuksen hyväksymistä.
Eri ryhmiä edustaneiden yksittäisten meppien aloite teki jo harmittavaa vahinkoa Euroopan ja Kanadan suhteille, mutta parlamentin äänestystulos vahvistaa onneksi luottamusta maiden välillä. Toivottavaa olisi, ettei vastaavia aloitteita enää tehtäisi.
Eurooppa tarvitsee globaalissa maailmassa luotettavia kumppaneita. Kanada on meille luotettavin mahdollinen kumppani sen ollessa sekä oikeus- että hyvinvointivaltio. Kanadalaiset ja eurooppalaiset ovat sitoutuneet poliittiseen ja taloudellisiin yhteistyöhön. Meidän tulisi jo lopettaa jo sovitun vapaakauppasopimuksen vastustaminen, sillä EU:n uskottavuus sopijaosapuolena on nyt vaakalaudalla.
Vaatimus jo neuvotellun vapaakauppasopimuksen viemisestä EU:n tuomioistuimen käsittelyyn oli sekä juridisesti että poliittisesti järjetön, sillä vuosikausia neuvotellut sopimukset on neuvoteltu satojen juristien toimesta. Poliittinen venkoilu on perusteetonta, sillä jos Eurooppa ei voi tehdä kauppasopua Kanadan kanssa, niin kenen kanssa sitten - Kanada jakaa samat arvot EU:n kanssa.
EU:n kauppapolitiikka on jäänyt yleisessä keskustelussa melko vähälle huomiolle. Kauppasopimusten vastustajat tarttuvat kyseenalaisiin perusteluihin vastustaessaan CETA-sopimusta samalla hiljaisesti sallien muut kauppasopimukset. Samaan aikaan kun CETA-sopimuksen jo neuvotellut asiakirjat ovat olleet julkisia pitkään, EU on käynyt jo 17. neuvottelukierrosta maailman kolmanneksi suurimman talousmahdin Japanin kanssa. Ihmeellistä on, miksi kauppapolitiikan vastustajat eivät ole äänessä Japanin vapaakauppasopimuksen herkkien kysymysten kohdalla.
CETA-sopimuksen vastustaminen on esimerkki populismista, jossa kanadalaisia käytetään helppona kohteena väärin perustein. Yksittäisen kauppasopimuksen vastustaminen indikoi ennemmin mielikuviin kuin faktoihin pohjautuvasta ajatusmaailmasta.
Hannu Takkula