Iso-Britannian eroamisprosessi on varsin hyvä näyteikkuna sekä niille, jotka haikailevat eroa, että niille, jotka pitävät Euroopan Unionia sopivana viitekehyksenä jatkossakin. Vielä on toki hyvin aikaista sanoa, miten asiat etenevät. Olen huomannut jo tiedotusvälineitä seuraamalla, että kyllä se ravistelee rakenteita monelta kantilta. Jo nyt. Sen verran olen brittejä oppinut tuntemaan yli 30 vuoden ajan, että herkästi he näkevät itsensä suurempana kuin maan koko ja talous edellyttävät. Samaa ”vikaa” on myös ranskalaisissa.
Näkökulma alkaa pikkuhiljaa avartua, kun poliitikot ovat tehneet tunnusteluja sekä EU:n sisällä, että ulkopuolella. Kauppasuhteiden sopiminen tuttujenkaan (kuten Australia, Intia tai Kanada) kanssa ei ole lainkaan läpihuuto juttu. Kanada ja EU pääsivät 7 vuoden jälkeen Ceta sopimukseen. Kanadalle sopimus on todella tärkeä. Onhan EU heidän toiseksi suurin kumppani. Naftan mahdolliset muutosneuvottelut USA:n kanssa ovat Kanadalle luonnollisesti sijalla yksi. Suhde Kiinaan kiinnostaa kovasti. Olivathan he yhtenä myös TPP neuvottelussa, joka jäi ratifiointivaiheeseen. Näissä murrostilanteissa, jonka mm. Brexit on laukaissut, syntyy uusia mahdollisuuksia. Kilpailu on kovaa ja aina on parempi olla puoli askelta edellä kuin rinnalla.
Mielestäni Ruotsi, Suomi ja Tanska voisivat tehdä enemmänkin yhteistyötä uusien – elinkeinoelämää palvelevien tavoitteiden asettamisessa, markkinoinnissa ja tuotekehityksessä. Omien maiden sisämarkkinoilla, EU:n suuntaan sekä myös ulospäin. Mailla on omat vahvuuteensa eri toimialoilla sekä tutkimuksessa ja koulutuksessa. Silti perusarvot ovat hyvinkin yhteneväiset. Yrittäjänä en näe Suomelle minkäänlaista tarvetta erota Euroopan Unionista. Iso-Britannian elinkeinoelämä on jätetty ”tuleen makaamaan”. Toivottavasti ei liian kauaksi aikaa. Joka tapauksessa Eurooppa – Suomi mukaan lukien tarvitsee hyviä kauppakumppaneita. Sellainen on Iso-Britannia ilman muuta tähän saakka ollut. Toivottavasti pysyykin – erosta huolimatta.