Euroopan unionin ulkoministerit ovat kokoontuneet pohtimaan mitä Donald Trumpin valinnasta suhteille seuraa. Parasta olisi, jos toteaisivat, että ans´kattoo. Sillä on vielä aivan liian aikaista vetää mitään sen suurempia johtopäätöksiä Trumpin tulevasta ulkopolitiikasta.
Se, että useiden eurooppalaisten johtajien, puhumattakaan kadun aktivisteista, Trump itse ja varsinkin hänen vaalikampanja puheensa olivat vastenmielisiä, niin toistaiseksi pahin tölväisy tälle puolelle Atlanttia on osunut Theresa Mayhin. Tuskin pääministerin mieli mettä keitti, kun Trump vastaanotti Nigel Faragen.
Ulkopolitiikka tulee olemaan perinteistä republikaanien ulkopolitiikka, niin uskon kongressin pitävän siitä huolen. Se on karkeampaa ihmisoikeuksien suhteen ja välinpitämättömämpää demokratian kauppaamisessa vähemmän demokraattisille liittolaismaille. Yhdysvaltain etuja ollaan varmasti halukkaita tarpeen tulleen kovallakin kädellä puolustamaan.
Eurooppa tai oikeastaan unionimaiden hallitukset joutuvat nyt pohtimaan aiheuttaako itsekkäämpi Amerikka tarvetta enempään tai vähempään yhtenäiseen Eurooppaan. Tämä pohdinta lienee jo käynnistynyt.