Sain eilen kunnian keskustella EU:n tulevaisuudesta kustantaja Docendon järjestämässä paneelissa Helsingin Kirjamessuilla. Kiitän Docendoa erinomaisesta kirjasta Järistyksiä Euroopan unionissa, johon on kirjoittanut muun muassa kansanedustaja Sampo Terho (ps).
Tässä puheeni, jonka pidin keskustelutilaisuudessa Brexitistä ja EU:n tulevaisuudesta:
Elämme uudessa ajassa. Kansakuntien Eurooppa on herännyt horroksesta. Erilaiset EU-kriittiset puolueet ovat saaneet voittoja sekä kansallisissa vaaleissa että europarlamenttivaaleissa. Aina on toivoa sille, joka uskoo.
Suomessa asiantuntijat laittoivat panoksensa siihen, että EU-eroa haluavat britit häviävät. Iso-Britannian EU-kriittisyyttä on aliarvioitu järjestelmällisesti. Suomalaisia EU-kriitikoita on kautta vuosien pilkattu ja vähätelty. Kuten Sampo Terho kirjoittaa tuoreessa kirjassa Järistyksiä Euroopan unionissa, EU:n yhdentymiskehityksen varoittajat leimattiin moraalittomiksi nationalisteiksi ja sodanlietsojiksi, jotka hajottivat pyhää rauhanprojektia. Nyt terve ylpeys on palannut sydämiimme.
Yli 17 miljoonan britin valinta jättää EU on mandaatti vaiheittaiselle kansallisen itsemääräämisoikeuden palauttamiselle. Useat tällä hetkellä voimassa olevat käytännöt pysyvät vielä voimassa, eikä mikään muutu yhdessä yössä. Kuten europarlamentaarikko ja yksi tunnetuimmista Leave-kampanjan keulakuvista Daniel Hannan asian kiteyttää, ”Iso-Britannia on valinnut tien kauemmas EU:n poliittisesta unionista ja kevyemmän järjestelyn, joka perustuu kaupankäyntiin”.
Iso-Britannialle tuomiopäivän kelloja soittavat pelkäävät markkinoiden epävakautta ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien EU:n kanssa käytävien neuvottelujen lopputulosta. Britannian uudesta asemasta toiveikkaammat ovat tyytyväisiä mahdollisuuteen luoda maalle oma sääntely, joka palvelee elinkeinoelämän tarpeita. Todennäköisesti eron jälkeen alkaa verokilpailu manner-Euroopan kanssa.
Alustavat arviot Brexitin jälkeen ovat jopa lupaavia ja eivät ainakaan sellaisia tuomiopäivän tummia pilviä, joita oli epäilty. Kauppojen myynti heinäkuussa oli parempaa kuin koskaan sitten vuoden 2002 heinäkuun, mikä nosti Citigroupin Economic Surprise –indeksin parhaaseen tulokseensa vuoden 2013 jälkeen. Indeksi mittaa sitä kuinka vahvaa tutkimustieto markkinoiden toiminnasta on suhteessa analyytikkojen arvioihin. Työttömyysaste laski kuukausina ennen kansanäänestystä ja myös kuukausina sen jälkeen. Työttömyysprosentti on alimmillaan sitten vuoden 2005 eli noin viidessä prosentissa. Kuluttajamarkkinat vetivät hyvin kun kauppaa käytiin heinäkuussa 5,8 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.
Ei kuulosta kansalta, joka on shokissa kansanäänestyksen jälkeen. Kuten ekonomisti Martin Beck kirjoittaa, ”yli 17 miljoonaa brittiä äänesti Brexitin puolesta ja he ovat kaikki kuluttajia. On erikoinen ajatus, että nämä ihmiset yhtäkkiä ajattelisivat, että voi Luoja, mitä olenkaan tehnyt, vähennän kulutustani”.
Jos on sitä mieltä, että itsenäinen Iso-Britannia ei pärjää, on syytä pohtia sitä, että millaisesta maasta oikein on kyse. Iso-Britannia on maailman viidenneksi suurin talous. Se on osa 53-jäsenen Kansainyhteisöä. Iso-Britannialla on pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja se on Naton jäsenmaa, yksi maailman johtavia sotilasmahteja. Iso-Britannia todennäköisesti solmii vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltain kanssa ennen kuin EU pystyy tekemään saman. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pyörsi heti kansanäänestyksen jälkeen puheensa siitä, että Iso-Britannia olisi ”jonon hännillä” vapaakauppasopimuksesta neuvoteltaessa.
Katson että Iso-Britannia kyllä pärjää, mutta entä EU? Organisaatio joka aloitti keskittyen hiileen ja teräkseen 1950-luvulla on nyt muuttunut poliittiseksi unioniksi, joka vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin. EU:n keskeisiä johtohenkilöitä ei valita kansanvaltaisesti, ja nämä samat harvainvaltaisesti valitut johtajat ajavat julkisesti Euroopan liittovaltiota. Sen kaltainen integraation syventäminen tarkoittaisi EU:lle lopun alkua.
Väitetään, että britit päättivät erota EU:sta, koska he ovat tietämättömiä. Päinvastoin. Britit eroavat EU:sta, koska tietävät varsin hyvin mihin suuntaan unionia ollaan viemässä. Iso-Britannia yritti muokata EU:ta mieleisekseen useamman vuosikymmen ajan. Lopulta kärsivällisyys ja ymmärrys loppui. Kansalaismielipiteen väheksyntä sai huippunsa viime vuosikymmenellä, kun EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus runnottiin läpi vastustuksesta huolimatta. Pääministeri David Cameronin laihalti uudistettu sopimus EU:n kanssa oli sellainen kotiintuliainen, että useat uudistunutta EU:ta kannattaneet britit menettivät uskonsa.
EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kutsui alkusyksystä puheessaan valtioiden rajoja poliitikoiden ”huonoimmaksi keksinnöksi koskaan”. Tällaista omanarvontuntoiset britit ovat joutuneet kuuntelemaan samaan aikaan kun väestö on hyvin huolissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta. Kuka tarvitsee vihollisia kun on tällaisia ystäviä?
Suomi ei saa olla EU:n ajopuu. Brexit-neuvottelut kestävät vähintään kaksi vuotta, ja se antaa meille arvokasta aikaa käydä keskustelua siitä, että millaisessa unionissa voimme olla jäsenenä. Eduskunnan Iso-Britannia-ystävyysryhmän varapuheenjohtajana toivon, että Suomi antaa Britannialle täyden tukensa neuvotteluissa EU-erosta eikä lähden minkäänlaiselle rankaisemisen linjalle.
Euroopan unioni kehittyi väärään suuntaan Maastrichtin sopimuksen myötä 1990-luvun alussa. Voin hyväksyä talous- ja vapaakauppa-alueen, mutta liittovaltioksi muuttuvaa poliittista unionia ei yksikään kansanvallan ystävä voi kannattaa. EU voidaan joko uudistaa tai siitä täytyy lähteä. EU:n on hylättävä ajatus jatkuvasta yhdentymisestä, jossa ei välitetä yhdentymisen toimivuudesta. EU:n on keskityttävä talouden edistämiseen. EU:n on oltava perusteiltaan kauppaliitto.
Iso-Britannia taisteli toisen maailman sodan aikana koko Euroopan vapauden ja demokratian puolesta. Uskon että jälkipolvet katsovat tätä aikaa samoin kuin me katsomme ihaillen sitä Iso-Britanniaa, joka vuosikymmeniä sitten pelasti koko Euroopan. Eurooppa on pelastettava EU:lta, joka yrittää tasapäistää maanosan monimuotoiset kansallisvaltiot ja kulttuurit.
Minulle ja lukuisille muille eurooppalaisille 23. kesäkuuta on uusi Eurooppa-päivä.