Suomen perustuslaissa on kolme pykälää, joissa käsitellään Euroopan Unionia; 1. pykälä, jossa mainitaan Suomen olevan Euroopan unionin jäsen sekä 93. ja 96. pykälä. Jaakko Iloniemen mukaan nämä perustuslain pykälät pitäisi muuttaa, jotta Euroopan Unionista voitaisiin erota. Se, että perustuslakia voitaisiin muuttaa, vaatisi joko 5/6 enemmistön yhdessä eduskunnassa tai 2/3 enemmistön kahdessa eduskunnassa. Iloniemen mukaan tällaista enemmistöä ei Suomesta löydy, eli EU:sta eroamisesta puhuminen on hänestä turhaa vauhkoamista.
Jaakko Iloniemi voisi myös kiinnittää huomiota miten EU:hun ja euroon mentiin
Kun Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, olisi myös se vaatinut perustuslain muutoksia jo senkin osalta, että perustuslakimme mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta, siis itsenäinen valtio, joka ei voi luovuttaa kansalle kuuluvaa valtaa rajojensa ulkopuolelle vieraisiin käsiin.
EU:hun mentäessä olisi siis tarvittu myös sama menettely, josta Iloniemi nyt eroamisen kohdalla kertoo; eli perustuslain muuttaminen niiltä osin, joilta Suomen perustuslaki oli ristiriidassa Unionin jäsenyyden kanssa, sillä Suomen perustuslaki sanoo myös, että mikään laki ei saa olla perustuslain kanssa ristiriidassa.
Suomalaisilla unionisteilla ei ollut näihin muutoksiin silloin, eikä sen jälkeenkään, tarvittavaa poliittista tukea Suomessa, mutta unionistit jättivät poliittisen voiman puuttuessa nämä laillisuuskysymykset niikseen ja liittivät Suomen EU:hun yhdessä eduskunnassa vain 2/3 enemmistöllä, vaikka olisi tarvittu se Iloniemenkin mainitsema 5/6 enemmistö, taikka vaihtoehtoisesti 2/3 enemmistö kahdessa eduskunnassa.
Ja tämä ei ole tyhjänpäiväistä puhetta, että näin meneteltiin. Faktat voi jokainen tarkastaa ja ihmetellä millaiselle tielle Suomi on unionistien toimesta viety. Unionistit siis pyyhkivät Suomen perustuslailla takalistonsa; siinä he näyttivät kuinka paljon he arvostavat Suomen kansaa ja sen oikeuksia turvaavaa perustuslakiamme.
Unionistien toimesta Suomen perustuslakia muutettiin vasta jälkeenpäin ja mm. pykälään 1. liitettiin kohta "Suomi on Euroopan unionin jäsen". Tällä tietysti yritettiin pestä menneisyyden mustia tekoja valkoisiksi. Tässä kohtaa on unionistien osalta käytetty siis vain erittäin poikkeuksellisiin tapauksiin kuuluvaa takautuvaa lainsäädäntöä, vaikka mitään valtuuksia unionisteilla siihen ei ole ollut, eikä ole.
Samoin Suomen rahayksikkö, markka, muutettiin euroksi ilman lakia (pelkällä eduskunnalle annetulla tiedonannolla), vaikka perustuslaissa vielä luki, että Suomen rahayksikkö on markka. No, kun unionistit kerran turvautuivat laittomuuksiin, oli jatkossa se tietysti yhä houkuttelevampaa ja helpompaa, kun tälle tielle oli jo ennenkin astuttu.
Lyhyesti sanottuna unionistit ovat tehneet kiihkossaan tästä paljon enemmän kuin politiikkaa; EU-jäsenyydessä on kyse myös perustuslaillisista kysymyksistä.
Käytännössä Iloniemen puheet voidaan sivuuttaa
Suomen kansa ei tarvitse EU:sta erotessaan 5/6 enemmistöä eduskuntaan taikka 2/3 enemmistöä kahteen eduskuntaan. EU:n kannattajien on turha elämöidä tällaisilla lakipykälillä, sillä juuri unionistit astuivat laittomuuden tielle omia poliittisia päämääriä ajaakseen ja pakottivat Suomen kansan seuraamaan perässä.
Kun tarvittava Suomen kansaa ja Suomen perustuslakia kunnioittava poliittinen voima on kasassa ja sillä on enemmän edustajia kuin unionisteilla, niin peli on unionistien osalta selvä.
Suomi julistetaan itsenäiseksi valtioksi ja unionistien laittomasti Suomen perustuslakiin tekemät muutokset mitätöidään.
Taistelu ei tule olemaan helppo, mutta itsenäisyysvoimat tulevat sen voittamaan ja sen myötä Suomi on taas meidän suomalaisten omissa käsissä ja perustuslakimme mukaisesti kansan vallan ohjaama.
Tulevaisuuden itsenäisessä ja puolueettomassa Suomessa tulevaisuuskin saadaan taas näyttämään valoisammalta kuin nyt unionistien johtamassa velkakierteeseen tuomitussa EU-Suomessa, joka on ajettu surkean taloudellisen tilanteen lisäksi myös ulkopoliittisesti hataraan ja vaaralliseen asemaan.