Pitääpä ottaa kantaa Väyrysen edelliseen blogiin ja siitä seuranneeseen Timo Soinin ”vastineeseen”, kun aihe on vielä tuore. Kävi nimittäin näin, että päivänä yhtenä moninkertainen entinen ulkoministeri Paavo Väyrynen kirjoitti blogissaan, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa salaliitto. Tähän Soini vastasi plokissaan seuraavasti:
Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen horisee.
Suomessa ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista salaliittoa. Punamultamiehet ovat laajemminkin nähneet pikku-ukkoja.
Tasavallan Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Linja käy ilmi turvallisuuspoliittisessa selonteossa, joka on eduskunnassa käsittelyssä. Suomessa näyttää olevan laajaa turhautumista vanhemmissa valtiomiehissä.
Väyrynen on oma itsensä .Aina oikeassa.
Soinin blogaukset ovat siitä mukavia, että niihin vastinetta kirjoittaessa voi vastineeseen upottaa koko kirjoituksen. Soinin vastaus on niin ohut, että minun on ihan pakko purkaa hieman omia tuntojani.
Väyrynen taisi osua
Soinilta harvoin tippuu kommenttia mihinkään, mutta kun entinen ulkoministeri arvostelee nykyisen linjaa, tai oikeammin linjattomuutta, oli Timonkin pakko vastata. Soinin vastaus oli vähättelevä ja kloppimaiseksikin sitä voitaisiin sanoa. Tämä on tyypillistä, omiaanhan Soini on kutsunut propellipäiksi ja ties miksi. Taisi siis syytös linjattomuudesta osua.
Muistan, kun aikanaan markkinoimme kansalle Perussuomalaisia. Ohjelmat olivat Suomen itsemääräämisoikeutta, puolueettomuutta ja ennen kaikkea itsenäistä, uskottavaa puolustuskykyä korostavia. Puolustusministeri Jussi Niinistöäkin veikattiin ministerivalintoja arvuutellessa sarkatakkilinjan mieheksi, ja sitä me kyllä olimmekin.
Soinin Nato-kanta alkoi heilua asteittain, ja rukousaamiaisella käytyään hänestä on tullut täysin Naton ja TTIP-kauppasopimuksen puolustaja. Perussuomalaisten EU-kritiikkihän oli pitkälti sidoksissa ulkopolitiikkaan, ja Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon pykälää vastustimme kitalaki punaisena. Sitä saa mitä tilaa, mutta tilauksen vastaanottajalla saattaa olla huono kuulo.
Salaliitto on vahva sana
Mitä Väyrynen oikein tarkoitti puhuessaan salaliitosta? En ole tätä häneltä itseltään kysynyt, enkä nyt esiinny minään tulkkina. Kerron, mitä ajatuksia salaliittosyytös itsessäni herätti.
Salaliitto on sanana niin vahva, että se särähtää suomalaiseen keskusteluun tottuneelle korvaan välittömästi. Salaliitoista ei ole Suomessa totuttu puhumaan, vaan puhetapa istuu paremmin esimerkiksi amerikkalaisille. Suomalaiset muistavat salaliittona esimerkiksi Anjalan liiton, jossa pieni piiri upseereja kaavaili Suomelle itsenäistä asemaa Venäjän tuella.
Salaliittoihin yhdistetään nykyään ns. ”foliohattuilu”, eli usko kaikenmoisiin salaliittoihin, kuten kemikaalivanoihin joilla kontrolloidaan säätä, rokotusten yhteydessä ihmisiin istutettaviin mikrosiruihin ja ties mihin. Salaliittoteorioita on lukemattomia, ja lisää syntyy. Tässä mielessä Väyrysen käyttämä ilmaisu oli uskalias, sillä salaliitoista varoittelija vaietaan usein unohduksiin.
Minulla on kuitenkin maanläheisempi suhtautuminen salaliittoihin. Salaliitto on julkisuudelta salassa tapahtuvaa poliittisten tai taloudellisten päämäärien edistämistä. Tämä tapahtuu pienessä piirissä muutamien keskeisten henkilöiden tuella. Tästä on Suomessakin jo paljon esimerkkejä. Eurojäsenyys tuotiin eduskunnalle tiedonantona. EU-jäsenyyden puntaroimisen aikaan silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistö valehteli, ettei EU-jäsenyys merkitse automaattisesti eurojäsenyyttä. Myöhemmin valtiovarainministeri Niinistö oli viemässä eurojäsenyyttä läpi tiedonantomenettelynä, koska asia oli muka jo päätetty EU-jäsenyyden yhteydessä. Eivät tällaiset asiat jää huomaamatta ja tiedostamatta valiokunnissa, joiden käytössä on armeija valtion virkamiehiä sopimuksia perkaamassa. Homma oli tiedossa.
Tällaiseen suomalaiset ovat jo liiaksi tottuneet. Puoluepamput tuovat pöytään asioita viime tingassa, koska ”näin vain on pakko tehdä”, ja asioista on jo käytännössä sovittu. Tätä voi kutsua salaliitoksi, mutta kansanläheisemmin voidaan puhua hyvävelikerhoista tai herrojen selänpesuringistä. Tällainen ilmaisu ei tietysti oikein Väyrysen suuhun sovi, mutta minä käytän sitä mielelläni.
Suomen Natottamisella on salaliiton piirteitä
Suomen saattaminen läntisen puolustusliitto Naton myötäjuoksijaksi on tapahtunut hiljaa hivuttamalla, asteittain. Käytännössä kaikki nykytilanteeseen johtaneet askeleet on valmisteltu salassa ilman kansalaiskeskustelua ja tiedostaen, että kansalaismielipide on Suomen liittoutumista vastaan. Media on repinyt otsikoita Venäjän toimista ja näin kasvattanut kantaansa epäilevien määrää, mutta suomalaiset uskovat yhä puolueettomuuteen.
Viimeisimmät askeleet ovat olleet valtavia. Naton ja Suomen välinen isäntämaasopimus, joka on käytännössä vieraiden joukkojen huollon ja ylläpidon järjestelyä Suomen maaperällä, on valtava muutos. Tämän sopimuksen muuten suomensi Itsenäisyyspuolue talkoovoimin. Niin paljon valtion herroja kansalaismielipide kiinnosti. Sopimuksen hyväksyivät virkamiehet.
Nykyhallituksen aloitettua toimintansa on Suomessa järjestetty harjoituksia Naton kanssa. Täällä ovat tyyränneet kaikki Yhdysvaltain armeijan haarat. Milloin on panssarivaunuja, milloin lentokoneita ja milloin panssarivaunuja. Kuka uskoo, ettei isäntämaasopimus ollut tämän toiminnan valmistelua, ja ettei näistä harjoituksista ollut tietoa virkamiestasolla puolustus- ja ulkoministeriössä jo hyvissä ajoin? Kansanedustajat lukivat harjoituksista mediasta.
Salaliitto, salaliittoja kaikkialla
Mikäli termiä ”salaliitto” venytetään vielä vähän lisää, niin mikä termi kuvaa paremmin esimerkiksi nykyisen hallituksen muodostamistapaa? Jo vaalien aikana mediassa uutisoitiin siitä, kuinka vaalitenttien jälkeen Soini, Stubb ja Sipilä sulkeutuivat keskenään supisemaan. Hallituspohjan valmisteluhan oli pitkällä jo ennen vaaleja.
Tämä siitä huolimatta, että pääministeripuolue keskustan piiritoimijoille järjestetyn kyselyn mukaan keskustalaisten suosima hallituspohja olisi ollut Perussuomalaisilla vahvistettu punamulta. Eikä Soinikaan omiltaan hallituspohjasta kysellyt. Puolueiden kenttäväen mielipiteellä ei ollut väliä, eikä myöskään puolueiden vaalilupauksilla. Perussuomalaisten vaalilupaukset olivat kaikkea muuta kuin yhteensopivia Kokoomuksen linjan kanssa, mutta vähät siitä. Taidettiinpa tässä ”huhtikuun salaliitossa” heittää kuikkaa vaatimuksilla Kreikka-tukien lopettamisellakin.
Että näin. Herrat siellä suhmuroivat. Muuten olen tietysti sitä mieltä, että EU:sta ja eurosta on erottava.