Yleensä en kirjoita minkään puolueen puolesta kirjoituksissani, mutta nyt teen poikkeuksen. Tällä kirjoituksella selvennän omaa tilannettani kummallekin kansalaiselle, joita nyt poliittinen harrasteluni ylipäätään kiinnostaa.
Mitä se poika nyt oikein seilaa?
Viime aikoina olen luonnehtinut itseäni lähinnä vapaaksi taiteilijaksi politiikan suhteen, ja sitä olen toki vieläkin. Perussuomalaisista erottuani olen touhunnut esimerkiksi eduskuntavaaleissa Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana ja sittemmin jäsenenä. Takinkäännöstäkin minua on syytetty, mutta olen tyynesti vastannut, että jokainen tällaista puhuva voi mennä ja lukea esimerkiksi Perussuomalaisten ohjelmia ajalta, jolloin puolueen toimintaan tulin (2009), ja verrata niitä puolueen uudempiin ohjelmiin sekä puolueen toimintaan hallituksessa. Puolue ei ole aate, vaan puolueella tulisi olla aate, jonka tulee olla jäsenen ja aktiivin omaa ajatusmaailmaa lähellä.
Poliittisen kodin löytämisen hankaluus on ainakin omalla kohdallani ollut suuri ongelma. Pienpuoluekenttä on hajallaan osan puolueista keskittyessä pelkkään EU-eroon ja kammotessa maahanmuuttokriittisyyttä tai vasemmistosävytteistä sosiaalipolitiikkaa, ja osan puolestaan huutaessa lähes pelkästään maahanmuutosta. Ei siitä paljoa parta paisu Suomessa, jossa SOTE-uudistuksella ollaan romuttamassa kuntien itsehallinto ja avaamassa taas yhtä rahahanaa veronmaksajien kassasta Panama-yhtiöille. Samoin on itselleni aina mieluinen aluepolitiikka ja maaseudun elvyttäminen yleensä sivuosassa joka puolueessa.
Olen ajatellut, että Kansalaispuolue, jonka ideaa kuvailen seuraavassa kappaleessa, on tukemisen arvoinen projekti. En häpeä moista hanketta tukea, koska aina olen tuntenut, että hyvän asian puolesta kannattaa touhuta.
Kansalaispuolue
Paavo Väyrysen Kansalaispuolue vaikuttaa olevan perustavalla tavalla erilainen puoluehanke kuin lukuisat muut. Paljon melua on aiheuttanut Kansalaispuolueen jäsenpolitiikka. Jäseniksi aiotaan hyväksyä europarlamentin jäseniä ja kansanedustajia. Muutoin on käytössä tukiryhmä, johon pääsee ilmoittamalla, sekä asiantuntijajäsenet, jotka valmistelevat esim. ohjelmia.
Taustalla on se, että Kansalaispuolueen esikuvana voi nähdä vaikkapa Englannin ja Yhdysvaltojen puolueorganisaatio. Siellä puolueet ovat ns. ”kaaderipuolueita”, eli melko väljiä vaaliorganisaatioita. Esimerkiksi USA:n presidentivaalien esivaalit toimivat siten, että ihmiset voivat rekisteröityä esimerkiksi republikaanien äänestäjiksi, ja sitten äänestää itse puolueensa presidenttiehdokkaasta. Kuka tahansa voi siis ilmoittautua mukaan ehdokaskisaan.
Suomessa vaalilaki ei suosi yllä kuvattua puoluemallia, sillä meidän puolueemme ovat kehittyneet mannermaiseen tapaan joukkopuolueiksi, joissa jäsenyys on ratkaisevasti sitovampi ja rajatumpi kuin Yhdysvalloissa. Useimpien puolueiden säännöissäkin kielletään toisten puolueiden jäsenyys, jolloin puolueesta tulee eräänlainen vankila. Kaikki poliittinen työ on sidottu puolueeseen, ja oman työn saavutusten menettämisen pelko saa suostumaan mukisematta pienen puoluehallituksen tahtoon.
Kansalaispuolue pyrkii olemaan puolue, joka määrittelee muutamat tärkeimmät linjat, jotka ovat mm. EU-kriittisyys, ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys sekä hajautettu yhteiskunta, jossa maaseutu on elinvoimainen. Kyllä näitä voi kannattaa.
Asiantuntijajäsenyydestäni noussut keskustelu
Lapin Kansa uutisoi asiantuntijajäsenyyteni kovin yksipuolisessa valossa. Otsikossa todettiin yhden uusista asiantuntijajäsenistä olevan Suomen Sisun aktiivi ja Rajat Kiinni-puhuja. Kumpaakaan näistä en tietenkään kiistä, mutta olen kyllä pettynyt Lapin Kansan tapaan uutisoida asia. Minut esitettiin monomaanisena maahanmuutosta jankkaajana, muutaman kommentin muista aiheista sain läpi. Kyse ei ole myöskään tietämättömyydestä – minähän itse kirjoitan Lapin Kansan yleisönosastolle tasaisin väliajoin monista eri aiheista, ja olen tietysti kiitollinen siitä, että kirjoitukseni menevät läpi. Maahanmuutto on aiheista vähemmistönä, viimeksikin aiheena oli autoverotus ja budjettiriihi, joka kurjistaa maaseutua edelleen. Mitä taas tulee puheenvuoroihini Rajat Kiinni-tapahtumissa, niin puheen kuuntelija huomannee minun puhuvan hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Seison tietysti puheeni takana.
Mitä Kansalaispuolueen maahanmuuttolinjaan tulee, niin olen tykästynyt jo Paavo Väyrysen linjauksiin hänen kirjassaan ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”. Siinä Väyrynen esittää pakolaisleirien rakentamista Pohjois-Afrikkaan ja Balkanille. Näiltä leireiltä voitaisiin sitten turvapaikanhakijat valita ja ottaa valitut Eurooppaan osana pakolaiskiintiötä. Lisäksi Suomen puolueettomuuslinjan palauttaminen on tärkeämpää kuin milloinkaan viime vuoden pakolaiskriisin jälkeen. Emme me voi veljeillä Naton kanssa, joka on Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän yhteiskuntia hajottaessaan suurin yksittäinen syyllinen em. kriisiin. Minulla itselläni ei siis ole mitään hinkua edellä kuvailemaani linjaa muuttaa tiukempaan tai löyhempään suuntaan, maahanmuuton vuoksi en kyllä Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenyyttä hakenut.
Toimintani Suomen Sisussa
Suomen Sisu on demonisoitu Suomen valtamedian toimesta tehokkaasti. Osittain järjestön toimijat ovat tähän kyllä itse antaneet aivan liian hyviä tilaisuuksia, eikä Sisu ole tarpeeksi avannut toimintansa luonnetta, vaan vetäytynyt kuoreensa. Sisu ei kehota tai yllytä ketään rikolliseen toimintaan, ja minun mielestäni se on hyvä linja. Mikäli se muuttuisi, niin en järjestössä haluaisi ollakaan. Lisäksi mainittakoon, että Sisun jäsenistö on monenkirjavaa. Esimerkiksi itse olen eri mieltä useimpien Sisun jäsenien kanssa esimerkiksi Natosta sekä talouspolitiikasta, jossa olen kyllä verrattain vasemmalla.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etten voi istua kahdella tuolilla, eli toisaalta Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä ja toisaalta Suomen Sisun Lapin piirin hallituksessa varapuheenjohtajana, jolloin saan etukäteistietoa järjestön toiminnasta ja pääsen sen toimintaa valmistelemaan. Siksi päätän jättää Suomen Sisun Lapin piirin hallituksen paikan sekä varapuheenjohtajuuden, jotta ristivetoa ei pääse syntymään. Tästä lähtien en siis saa Sisulta muuta kuin jäsenmaksulaskun.
Nyt keskittyisin kovin mielelläni keskustelemaan esimerkiksi siitä, kuinka maakuntauudistus tulisi järjestää siten, että se avaisi maaseutukunnille mahdollisuuksia elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja kaupungistamiskehityksen lopettamiseen.
Muuten olen sitä mieltä, että eurosta ja EU:sta on erottava.
Kansalaispuolueen kannattajakortin löydät täältä: http://kansalaispuolue.fi/tule-mukaan/