Viisumivapaus Turkin kansalaisille alkaa muodostua hankalaksi kysymykseksi Euroopan unionille. Viisumivapaus luvattiin viime keväänä vastineeksi pakolaistulvan pysäyttämiselle. Taisivat jäsenmaiden johtajat, myös meidän Sipilämme, luvata liikoja Turkille, sillä viisumivapaus on parlamenttien takana ja kansanomaisesti sanoen vetelät ovat helposti kansanedustajien pöksyissä tässä asiassa.
Suo siellä vetelä täällä. Jos unionin sana ei pidä Turkki omasta puolestaan luopuu patoamasta Syyriasta ja muualtakin tulevaa pakolaisvirtaa.
Minusta viisuvapaus pitäisi antaa. Olen kannattanut viisuvapautta myös Venäjän kansalaisille. Turkki ja Venäjä ovat alkaneet viime aikoina muistuttaa siksi paljon toisiaan, että jos toiselle annetaan viisumivapaus, niin annetaan myös toiselle.
Vapaamielisyyteni tässä asiassa johtuu siitä, että minusta viisumin vaatiminen on enemmän este kunniallisten kansalaisten matkustamiselle, kuin rikollisten maahantulon torjumista. Matkailu on tapa liennyttää ruohonjuuri tasolta.
Tosin viisumivapaus toisi varmasti myös pakolaisia mainituista maista ehkä jopa enemmän kuin aiemmin. Oikein kylmästi laskelmoiden tässä voisi olla sellainen valtioiden välinen winwin tilaisuus, sillä lähtöpaineita esim. Turkin osalta lienee varsinkin koulutetussa väestössä. Näin pragmaattisesti tuskin sentään unionimaissa ajatellaan, vaan keskitytään toisaalta paheksumaan kansalaisyhteiskuntien alas ajoa diplomatian keinoin ja toisaalta vaikeuttamaan turvapaikansaantia käytännössä.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja näkyy jo ehdottaneen turvapaikan myöntämistä turkkilaisille tutkijoille. Kyseessä lienee enemmän vastaus Hesarin tämän aamuiseen yliopistoväkeen osuneeseen pottuiluun, mutta otan mielelläni ehdotuksen tosissani,