Britanniassa järjestetty kansanäänestys EU:sta päättyi brexittiin, ja maa on parhaillaan valmistelemassa eroon johtavia neuvotteluita EU:n kanssa. Kukaan ei tiedä kauanko neuvottelut kestävät, mutta hetkessä ne eivät ole ohitse. Kaikissa EU-maissa on monia EU:sta tulleita direktiivejä, jotka on sovellettu jokaisen maan lainsäädäntöön. Jos Britannia aikoo välttyä tältä Britannian palkansaajiakin pelottavalta lain karsimiselta, täytyy sen edelleen noudattaa EU:sta tulleita direktiivejä. Britannian palkansaajia lakien karsiminen pelottaa siksi, että he ovat meidän tavoin saaneet työelämän parannuksia EU-direktiivien kautta. Britanniassa on sama ongelma kuin täällä Suomessakin, poliitikot eivät puhu EU:sta. Äänestystulokseen vaikutti oikean tiedon puute EU:sta. Valheita on helppo myydä faktoina, jos tietämys asioista on heikkoa. Kannan poliitikkona oman vastuuni kirjoittamalla tällä kertaa EU:sta muutamia tosiasioita.
Faktaa jäsenmaksuista
Suomen nettomaksuosuus EU:lle on ollut vuosina 2006-2014 noin 500 miljoonaa vuodessa. Vuonna 2014 nettomaksun osuus oli 809 miljoonaa. Samaan aikaan Norja on sopinut maksavansa vuosina 2014-2020 EU:lle keskimäärin 869 miljoonaa vuodessa (ei netto), vaikka se ei ole EU:n varsinainen jäsenmaa eikä voi osallistua päätöksentekoon millään lailla. Vastineeksi Norja pääsee EU:n sisämarkkinoille (ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus), osallistumaan tutkimus- ja koulutus-, ympäristö-, turvallisuus- ja ilmastoyhteistyöhön.
Ellei Britannia halua mm. finanssisektorinsa muuttoa muihin EU-alueen maihin ja siten aiheuttaa itsellensä suuria taloudellisia tappioita, tulevat Britannian neuvottelut EU:n kanssa todennäköisesti päättymään Norjan tyyliseen ratkaisuun. Britannia tulee siis maksamaan EU:lle lähes entiseen tapaansa voimatta osallistua päätöksentekoon. Täytyy olla aika optimisti, jos tätä voi kuvailla ”voitoksi”.
Turvallisuus tärkein asia
Vaikka Suomeen ei kohdistu juurikaan uhkaa terrorismin taholta, on viimeisin terroriteko Ranskan Nizzassa jälleen merkki siitä, että EU:ssa pitää entisestäänkin tiivistää yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kesken. Pakolaisvirtojenkin parempi hallinta vaatisi poliittisen ja turvallisuusyhteistyön tiivistämistä Euroopassa.
Jos palaamme -90 luvun alkuun ja Suomen EU:n jäseneksi liittymisen syihin, tulee meidän muistaa sen hetkinen maailman tilanne. Mauno Koiviston muistelmat kertovat kuinka Neuvostoliiton romahtaminen, epäonnistunut vallankaappaus, sekä YYA-sopimuksen uudelleen neuvotteleminen antoivat Suomelle mahdollisuuden sitoa itsemme länteen. Minä kiitän että tämä mahdollisuus käytettiin hyväksi, sillä näen Suomen mieluummin lännen, kuin idän suuntaan sitoutuneena maana. EU:n kritisoijien ongelma on vaihtoehdon puute, sillä Suomen kaltaiset pienet maat eivät ole historian saatossa koskaan selvinneet yksin.
Britannia on Länsi-Euroopassa, toisen maailmansodan voittajavaltio, suurin sotilasmahti EU:ssa, ydinasevaltio, sekä väkiluvultaan lähes 12 kertaa Suomea suurempi maa. Maantieteen, historian ja realismin vuoksi Suomen vertaaminen Britannian neuvotteluasemiin ja Brexitiin, on suuruuden hulluutta ja populismipolitikointia rumimmillaan.
Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaassa 18.07.2016